Tuplahuoh.

Onneksi en edellistä tekstiä kirjoittaessani tiennyt, mitä on edessä. Olin ajatuksissani menossa kohti yösyötöistä luopumista ja elätin toiveita kokonaisista öistä, mutta meille iskikin m e g a l u o k a n taantuma. Aluksi vauva heräsi pari kertaa yön aikana suoraan jäätävään paniikki-itkuun. Olen kyllä tiennyt, että meidän kaverilla on kova ääni, mutta kun tyyppi painaa menemään täysillä keskellä yötä on se aika julmettua. Kaiken lisäksi itkuun ei oikein tuntunut auttavan mikään. Tutti lensi pois kaaressa, vauva venkoili voimallisesti sylissä eikä rauhoittunut perhepetiinkään. Kun miehen kanssa kokeilimme eri lohdutuskeinoja, vain kaksi näytti toimivan: hytkytys rintarepussa ja imetys. Näillä sitten mentiin. Seuraavana yönä sama paniikki-itku toistui, mutta nyt 1,5 tunnin välein. Lohdutimme vauvaa vuoroissa: vuoroin minä imetin hänet uneen ja vuoroin mies nukutti rintarepussa. Tämä oli tähän mennessä raastavin yö. Minulle oli selvää, ettei tässä ollut mitään järkeä, mutten nähnyt muita vaihtoehtoja.

Sinä aamuna huomasin, että vauvan nenä vuotaa, joten yksi selitys yöpaniikille löytyi. Vauva on kuitenkin ollut ennenkin kipeä, mutta näin huonoja yöt eivät ole olleet koskaan. Ilmeisesti nuha yhdistettynä eroahdistukseen ja kaikenlaisiin muutoksiin teki tehtävänsä.

Unet huononivat tästä eksponentiaalisesti, sillä öiden jälkeen hajosivat myös päiväunet. Vauva ei vain halunnut nukahtaa enää itse. Koska paniikki-itkua oli niin vaikea kestää ja tulin pian itsekin kipeäksi, päädyin palaamaan tissitainnutukseen. Parin päivän ajan vauva nukahti kaikille unille joko imetyksen kautta tai rintarepussa. Oli todella masentavaa kokea, miten itsenäisen nukahtamisen taito hävisi niin nopeasti. Luin paljon 8 kk taantumasta ja päätin että korjausliike on tehtävä pian, tissiassosiaatio saa jäädä lopullisesti historiaan. Kunhan sekä minä että vauva tervehtyisimme, olisi edessä unikoulu.

Selvitystyön jälkeen päädyin siihen, että tuoliunikoulu olisi meille sopiva. Tämä siitä syystä, että aiemmin toiminut syliin-sänkyyn-metodi ei enää rauhoittanut vauvaa vaan sai hänet vain kovemmille kierroksille. Toisaalta pistäytyminen tuntui eroahdistuksen kanssa kamppailevalle vähän liian rajulta. Tuoliunikoulussa idea on, että vanhempi jää lapsen huoneeseen kunnes tämä nukahtaa ja läsnäolollaan rauhoittaa lasta. Apuna voi käyttää ääntä ja ensimmäisinä päivinä myös kosketusta. Läsnäolon määrää vähennetään siirtymällä yö yöltä kauemmas vauvan sängystä ja lopulta pois huoneesta. Unikoulua on takana nyt kolme päivää. Emme ole vielä maalissa, mutta parannusta on tapahtunut. Raporttia seuraa!