Vauvavuoden unet – mitä tekisin toisin?
Ensin hieman kuulumisia: vauvamme on piirun päälle vuoden ja hän on viimeiset kaksi kuukautta nukkunut täysiä öitä. Muistaakseni koko tänä aikana kahtena yönä minun on täytynyt käydä rauhoittamassa häntä. Hän nukahtaa itsenäisesti kaikille unille, minun pitää vain viedä hänet makkariin. Tai no. Näin oli vielä pari päivää sitten, siihen asti, kunnes matkustimme ulkomailta Suomeen. Matka, monen tunnin aikaero ja uuteen makuuhuoneeseen tottuminen tekivät tehtävänsä ja nyt vauva tarvitsee taas tukea rauhoittumiseen.
Kunhan olemme oikeasti asettuneet, teen oman postauksen aikaeron ja matkustamisen vaikutuksesta vauvan uneen. Sitä ennen kuitenkin jotain muuta: Kun vauvavuosi on nyt takana, on aika katsoa miltä se unien kannalta näyttää. Tässä siis reflektoiva katsaus kuluneen vuoden uniin.
Ennen vauvan syntymää en perehtynyt vauvan uneen mitenkään. Sinänsä ihan hyvä, etten stressannut asiaa etukäteen. Mutta näin jälkiviisaana sanoisin, että ainakin hieman uneen kannattaa perehtyä. Vaikka lukemalla yksi uniopus ja tutustumalla johonkin taktiikkaan, jolla vauvan saa rauhoittumaan (esim. shush-pat).
1-3 kk: vauva tiukasti kainalossa
Koska minulla ei ollut mitään tietoa vauvan nukahtamisesta, hän uinahti aluksi päivin ja öin syöttöön. Erityisesti iltaisin nautin siitä, että vauva söi ja nukkui sitten päälläni tai kainalossani kun katsoimme miehen kanssa televisiota. Yötkin menivät pääosin hyvin. Aina silloin tällöin tuli katkonainen yö, mutta pääsääntöisesti vauva heräsi syömään noin kolmen tunnin välein. Tökkäsin vauvalle tissin suuhun ja jatkoin itsekin saman tien unia. Päivisin vauva nukahti ensin kantoreppuun ja sitten liikkuviin vaunuihin. Yhdet unet nukuimme yleensä yhdessä.
Mitä tekisin toisin: lähtisin rohkeammin kokeilemaan, mitä tapahtuu jos en yritä nukuttaa lasta vaan annan hänelle tilaa nukahtaa itse. Tarvittaessa kokeilisin vaikka shush-pattia tähän tueksi. Muutenkin käyttäisin aktiivisesti imetyksen tukena erilaisia muita rauhoittelukeinoja. En pelkäisi niin paljon, että nukkuva vauva herää – kyllä se nukahtaa uudelleen. Suoraan sanottuna en tiedä, mitä tekisin öiden suhteen, mutta todennäköisesti antaisin ainakin aluksi vauvan ja itseni nukahtaa imetykseen.
4-5 kk: hulinat ja ensimmäinen unikoulu
Vähän alle neljän kuukauden iässä vauvan unet hajosivat täysin. Tässä vaiheessa aloin sitten perehtyä uniasioihin. Kun olin sietänyt katkonaisia öitä pari viikkoa, päätin pitää syliin-sänkyyn unikoulun. Alussa vähän luovin unikoulun säännöissä, mutta heti kun aloitin johdonmukaisen unikoulun, yöt rauhoittuvat. Vauva heräsi pääsääntöisesti kaksi kertaa yössä. Viiden kuukauden iässä toinen syötöistä sitten putosi pois ja yöt helpottuivat entisestään.
Mitä tekisin toisin: Aloittaisin unikoulun heti sinnittelemättä katkonaisten öiden kanssa. Ehdottomasti. Se on ollut koko vauvavuoden kirkkaasti paras päätös. Laittaisin myös kaikki paukut siihen, että unikoulu on mahdollisimman johdonmukainen.
6-7 kk: seesteinen puolivuotias
Kuuden kuukauden iässä vauvalle tuli lyhyt katkonaisten unien vaihe, mutta muuten hän nukkui yöt 1-2 herätyksellä. Unia häiritsi erityisesti vatsalleen kääntyminen. Onneksi tajusin aika pian olla kääntämättä häntä öisin. Kun vauva oppi nukahtamaan vatsalleen, yöt rauhoittuivat heti. Tämän jälkeen luulin jopa, että yösyöt jäisivät pois, kun se viimeinen syöttö oli välillä vasta aamulla. Syöttö pysyi mukana kuvioissa, mutta pääsääntöisesti vauva nukkui klo 20-05 heräämättä ja jatkoi sitten syömisen jälkeen vielä unta pari tuntia. Kuuden kuukauden ikään asti vauva nukkui päiväunet vaunuissa, mutta tämä putki katkesi rattaisiin siirryttäessä. Päädyin sitten nukuttamaan vauvan sisälle, mikä osoittautuikin oikein toimivaksi ratkaisuksi. Vauva alkoi nukahtaa kaikille unille itsenäisesti omaan sänkyyn.
Mitä tekisin toisin: En juuri mitään. Hienosäätönä voisi sanoa sen, että opettaisin vauvan aiemmin nukahtamaan omaan sänkyynsä päikkäreille.
8-9 kk: myrskyn silmässä
Kahdeksan kuukauden iässä vauvan unet alkoivat pikku hiljaa hajota. Eteen tuli monta mullistusta: hampaat, konttaus, eroahdistus, muutto ulkomaille. Yhtäkkiä vauva alkoi heräillä öisin ja kiljua täyttä paniikki-itkua, johon ei tuntunut auttavan mikään. Vähän aikaa menimme sieltä mistä aita on matalin: imetin vauvan uneen tai mies nukutti hänet kantoreppuun. Onneksi tajusin kuitenkin pian, ettei näiden tapojen kannata alkaa pinttyä. Yöt rauhoittuivat lopulta varsin helposti tuoliunikoululla. Tämän jälkeen vauva vielä heräsi anivarhain aamulla, ja se puolestaan talttui nopeasti pistäytymisellä.
Mitä tekisin toisin: en palaisi takaisin vanhoihin tapoihin kuten imettämällä nukuttamiseen. Sen sijaan eroahdistuskautena ja muiden mullistusten aiheuttaessa rauhattomuutta, antaisin vauvalle tukea muulla tavoin, kuten läsnäolollani.
10-12 kk: itsenäinen nukkuja
Juuri kun vauva oli täyttänyt 10 kk, saimme yöt rauhoitettua. Vauva nukahti taas kaikille unille itsenäisesti ja nukkui yöt putkeen. Silloin tällöin havahduin itkuun, mutten ehtinyt edes ylös sängystä, ennen kuin se rauhoittui. Tämä oli autuutta, enkä tekisi mitään toisin.