Näin opetin vauvani nukahtamaan itse

Vauvan ensimmäisten kolmen kuukauden aikana minusta tuntui täysin utopistiselta ajatus siitä, että vauva voisi nukahtaa iltaisin jotenkin muutoin kuin syömällä. Tai että hän voisi nukahtaa omaan sänkyynsä. Sen sijaan, että olisin kokeillut mitään muuta metodia kuin imetystä, kehitin erilaisia tyynyin tuettuja asentoja, joissa pystyin itse nukahtamaan mukavasti imettäessä. Tämä toimi hyvin, kunnes vauvan ollessa vajaat kolme kuukautta, muutimme vauvan isän kotimaahan. En tiedä, ovatko tyynyt täällä erilaisia vai vauva kasvanut, mutta  aloin pian herätä öisin sellaiseen tunteeseen että joku sahaa kättäni olkavarresta irti.

Samaan syssyyn osui muutama levottomampi yö (varmaankin kolmen kuukauden tiheän imun kausi) ja päätin aloittaa ensimmäisen unikoulun. Käytin yhdistelmää hyssyttely-taputtelu-metodista ja syliin sänkyyn -unikoulusta. Jos hyssyttely-taputtelu ei ole tuttu, kannattaa tutustua siihen vaikkapa tämän videon avulla. Syliin sänkyyn metodista voi lukea esimerkiksi täältä.

Samalla loin vauvalle unirutiinit. Olin aiemmin vierastanut rutiinien luomista, koska se tuntui minusta niin työläältä. Sitten luin jostakin oppaasta, että rutiinit kannattaa itse asiassa juuri pitää lyhyinä, ja innostuin. Tällaiset meidän iltarutiinimme ovat nyt:

• Syöttö
• Vaipanvaihto
• Hyvät yöt isälle
• Menemme hämärään makuuhuoneeseen, jossa kohina päällä
• Sanotaan hyvää yötä peilin edessä ja laitetaan valot pois
• Lasken vauvan sängylle, laitan kapalopussin päälle ja tutin suuhun jos vauva valittaa
• Luen unilorun ja silitän poskea
• Pidän vauvaa sylissä kehtoasennossa ja laulan tuutulaulun
• Lasken vauvan sänkyynsä, silitän poskea ja toivotan hyvää yötä
• Jään sängyn jalkopäähän tarkkailemaan
• Jos vauva juttelee tai vain valittaa unta hakiessaan, en tee mitään
• Jos vauva valittaa hieman hädissään korjaan tuttia ja jos se ei auta, taputan kylkeen tai pepulle ja hyssytän kunnes hän rauhoittuu
• Jos vauvan itku yltyy, nostan syliin ja rauhoitan siihen ja lasken sänkyyn nukahtamaan

Aloitin metodin hyödyntämisen noin kuukausi sitten. Ensimmäisellä kerralla vauva aloitti huudon välittömästi ja nostin hänet useaan otteeseen sängystä. Meni lopulta kuitenkin alle puoli tuntia, että hän nukahti. Tässä auttoi se, että oli vasta alkuilta, olin itse virkeä ja minun oli helppo pysyä rauhallisena. Vaikka vauva huusi välillä lohduttomasti, en kokenut epätoivoa, koska ajattelin, että seuraan tätä metodia ja sen avulla hän kyllä lopulta nukahtaa. Ja niin nukahtikin. Samalla kun vauvan kyvyt nukahtajana kehittyivät, kehittyi minun luottamukseni hänen kykyihinsä. Ensimmäisinä iltoina varasin kuulokkeet ja podcastin kuunneltavaksi, mutta muutaman päivän päästä se oli jo turhaa koska nukahtamisaika oli lyhentynyt 5-10 minuuttiin.

Pikku hiljaa myös vauvan unille meno alkoi aikaistua. Menimme pitkään nukkumaan kello yhdeksän, mutta nyt vauva menee nukkumaan klo 19-19.30. Nykyään vauva nukahtaa alle viidessä minuutissa. Hän kaipaa usein edelleen hieman rauhoittelua sängyssä, mutta minun tarvitsee harvoin enää nostaa häntä syliin. Muutaman kerran vauva on nukahtanut aivan itsenäisesti,niin että minun on tarvinnut vain laskea hänet sänkyyn.

Toivoin tietysti, että tämä kaikki heijastuisi vähempinä yöheräämisinä, mutta valitettavasti kehitys ei ollut näin suoraviivainen. Vauva ei rauhoitu yöllä yhtä helposti kuin illalla. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan se, että hulinat alkoivat pian sen jälkeen kun olin opettanut hänet nukahtamaan ilman ruokintaa. Olen toisaalta iloinen, että hulinoista huolimatta vauva osaa nukahtaa edelleen helposti itse iltaisin. On helpottavaa, että vaikka yöt ovat edelleen varsin rauhattomia, illat ovat ainakin rauhallisia. Öitä varten minun piti sitten aloittaa oma rauhoittelukoulunsa, josta kerron pian lisää.