Ensimmäinen ehjä yö

Vauvavuoden unimatkamme on saavuttanut yhden merkkipaalun: nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen seitsemän tuntia putkeen, huraa!

Vauvan kokonaiselle yölle on vaihtelevia määritelmiä. Erään unioppaan mukaan jopa viisi tuntia katkeamatonta unta tarkoittaisi  vauvan kohdalla kokonaista yötä. Tällaisia pätkiä vauvani on koisaillut useasti vaikkei sekään jokaöistä ole. Vanhemmalle on myös aika olennaista mihin kohtaan pidempi sykli ajoittuu. Jos vauva nukkuu viisi tunti iltaseitsemästä puoleen yöhön, ei se todellakaan tunnu kokonaiselta yöltä. Merkityksellistä on myös se, saako vanhempi nukuttua heräämättä kun vauva vetelee sikeitä. Itse ainakin olen useasti herännyt itse ennen vauvaa.

No, viime yönä vauva nukkui ruhtinaalliset yhdeksän tuntia heräämättä ja minä tosiaan sen seitsemän. Aamusyötön jälkeen vetelimme molemmat vielä pari tuntia sikeitä. Tätä lisää!

En keksi mitään selkeää syytä unisyklin pitenemiselle, ehkä aika vain oli kypsä. Vauva on syönyt viime aikoina oivallisesti kiinteitä, joten ehkä myös lisääntynyt päiväsyöminen on alkanut vaikuttaa öihin. Joidenkin katkonaisempien öiden jälkeen vauva on taas useamman viimeisen yön syönyt ensimmäisen kerran vasta aamukuudelta, joten olen toiveikas että yösyötöt jäävät kokonaan pois itsestään.

Päiväunissa onkin sitten ollut haastetta öiden edestä. Pari viime päivää vauva on vastustellut ankarasti päiväunille menoa. Rattaissa hän ei ole suostunut nukkumaan ollenkaan ja sisälläkin on pitänyt nukuttaa rinnalle, mitä en ollut pitkään aikaan tehnyt. Onneksi vauva on sentään nukahdettuaan koisaillut varsin pitkään.

Vauvalla on selkeästi nyt kiivas kehittyminen menossa: eilen tunsin alaleuassa ensimmäisen hampaan alun ja tänään näin hänen hakevan ensimmäistä kertaa konttausasentoa. Kaikki tämä ilmeisesti heijastuu vauvalla öiden sijaan nimenomaan päiväuniin. Vaikuttaisi myös, että ollaan siirtymässä kolmista päiväunista kaksiin.

Nämä muutoksen ajat ovat taas vakiinnuttaneet uskoani kahteen jo aiemminkin havaitsemaani vauvan uneen liittyvään seikkaan: Ensinnäkin vauvan voi nukuttaa eri tavalla päivällä ja yöllä. Vaikka olen parina viime päivänä palannut nukuttamaan vauvan rinnalle, hän ei vaadi samaa palvelua illalla ja yöllä. Ainakin minun vauvani selkeästi hakee turvaa rinnasta päivällä, mutta yöllä hän ei tarvitse sitä. Toiseksi olen taas saanut havaita, että itsenäisen nukahtamisen taito kantaa pitkälle. Vaikka vauvan nukahtamisaika viimeisinä myllerryksen iltoina on pidentynyt hieman, hän nukahtaa itsenäisesti omaan sänkyyn kuten on tehnyt viimeiset kolme kuukautta.

Kohti uusia haasteita – ja ehjiä öitä!