Hyvät, pahat uniassosiaatiot

Vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen, hän nukahti päivisin vain liikkuviin vaunuihin. Kun vaunut pysähtyivät, katkesi sillä minuutilla myös uni. Etsiessäni turhautuneena netistä apua tilanteeseen, löysin keskustelupalstoilta ennemminkin syytöksiä: itsepä olet opettanut lapsesi nukkumaan vain liikkuvissa vaunuissa, ei sille enää mitään voi. Totuus on onneksi paljon armollisempi. Myöhemmin luin unioppaista, että alle kolmen kuukauden ikäisen vauvan kohdalla ei ole oikeastaan tärkeää missä tai miten hän nukkuu, kunhan nukkuu. Tämän ikäiselle vauvalle ei vielä pinty uniassosiaatioita, joten nukutustapojaan ei tarvitse stressata. Toki on hyödyllistä myöhemmän nukkumisen kannalta, jos lapsi ei aina nukahda yhdellä ja samalla tavalla.

Sitä mukaa kun vauva sitten kasvaa, on järkevää luopua työläistä uniassosiaatioista (syöttäminen, heijaus…) ja tukea sellaisia assosiaatioita, jotka eivät vaadi vanhemman toimintaa. Tällöin lapsi oppii nukahtamaan itse myös unisyklien välissä, eikä herätä vanhempaa yöllä tunnin välein. Olen ymmärtänyt, että herkkyyskausi tässä on silloin kun vauva on 3-6 kuukautta vanha. Tällöin hän oppii helpohkosti uusia assosiaatioita. Kuuden kuukauden jälkeen assosiaatiot alkavat puolestaan pinttyä, ja niitä on vaikeampi muuttaa. Lempeä tapa opettaa vauvaa alusta asti on assosiaatioiden kerrostaminen: jos vaikka antaakin vauvan nukahtaa syömiseen, voi samalla vaikkapa silittää häntä tietyllä tavalla. Pikku hiljaa vauvaa voi alkaa nukuttaa pelkällä silityksellä. Ja lopulta sitten silittää hänet vain uneliaaksi ja antaa nukahtaa itse. Näin siis periaatteessa – itse siirryin suoraan järeämpiin keinoihin (yksityiskohtia voi lukea hulinaunikoulu-postauksista).

Tässä tarkempia kuvauksia meidän käyttämistämme uniassosiaatioista:

Imetys

Tissitainnutus oli meillä ykkösnukutuskeino vauvan ensimmäiset kolme kuukautta. Hän nukahti aina iltaisin ja öisin siihen. Lisäksi yhdet päiväunet nukutin yleensä rinnalle. Minulla ei silloin oikeastaan ollut valittamista tästä. Sain öisin varsin hyvät unet kun nukahdin itsekin imetykseen (luin jostain, että äidinmaidosta erittyy öisin melatoniinia, jonka vuoksi imetys nukuttaa niin mukavasti myös äitiä). Kolmen kuukauden iässä imettämällä nukuttaminen alkoi kuitenin käydä monin tavoin raskaaksi, ja päätin luopua tissiassosiaatiosta. Tuosta työläästä mutta tuloksekkaasta projektista voi lukea lisää hulinaunikoulu-aiheisista teksteistä. Nyt olen siis pääosin irrottanut vauvan rinnalle nukahtamisesta. Joitain poikkeuksia tästä toki on: muutaman kerran, jos vauva ei ole millään meinannut nukkua pidempää pätkää lounasaikaan vaunuissa, olen onnistuneesti jatkanut hänen uniaan sängyssä imettäen. Tai öisin, jos hän ei kerta kaikkiaan muuten rauhoitu. Ja juuri tällä hetkellä vauva on nuhassa, joten annan hänen nukkua päivisin rinnalla.

Heijaus

Tämä on ollut nukutuskeinoistamme toiseksi tärkein. Vauva nukkui varsinkin ensimmäisinä viikkoina tyytyväisesti pitkiä päiväunia kantoliinassa. Noin kuukauden ikäisestä eteenpäin ykköspäiväunipaikka olivat liikkuvat vaunut. Minulle kertyi aika hyvin kävelykilometrejä, kunnes siirsin vaunut sisälle. Heijaan vauvan edelleen uneen, mutta hän nukkuu aina yhden syklin paikallaan olevissa vaunuissa. Lounasunilla heijaan hänet vielä toiseen sykliin ja ilokseni olen huomannut että hän on pari kertaa nukkunut ilman väliheijauksia. Toivon, että tulevaisuudessa pitkät lounasunet ilman väliheijauksia ovat standardi.

Tutti

Meillä oli vauvan ensiviikkoina haasteita imetyksen kanssa, joten en halunnut ottaa tuttia sotkemaan imuotetta. Kun vauva oli muutaman viikon ikäinen, aloin totuttaa häntä tuttiin. Siitä on nyt muodostunut tärkeä rauhoittelukeino, mutta vauva ei onneksi vaikuta siitä riippuvaiselta. Vauva nukahtaa yleensä iltaisin ilman tuttia, mutta öisin ja päiväunilla käytän sitä paljon rauhoittelussa. Seuraava haaste on opettaa vauva laittamaan tutti itse takaisin suuhun.

Kapalo

Yritin kapaloa muutaman hassun kerran vauvan ensiviikkoina tuloksetta. Kun sitten aloin tukeva vauvaa kohti itsenäistä nukahtamista, otin myös kapalon mukaan kuvioihin. Vauva tottui siihen lopulta nopeasti, vaikka aluksi valittikin. Käytössä on ollut käytettynä ostettu Swaddle Up. Käytin sitä kaikilla unilla kun vauva oli 3-4,5 kuukautinen. Ajattelin (pienellä kauhulla), että viimeistään sitten kun vauva täyttäisi viisi kuukautta, minun pitäisi alkaa luopua kapalosta. Yllättäen yhtenä iltana pari viikkoa ennen tätä vauva imeskelikin sormiaan niin iloisesti etten hennonnut erottaa kättä suusta kapaloitavaksi. Vauva nukahti lopulta helposti ilman kapaloa, niin kuin on tehnyt jokaisena iltana sen jälkeen. Päiväunilla käytän vielä välillä kapaloa, mutta siitä on tarkoitus luopua kokonaan pian.

Päivä- ja iltaunirutiinit

Myös nämä otin käyttöön reilun kolmen kuukauden iässä, kun aloin opettaa vauvalle itsenäisen nukahtamisen taitoja. Jos nyt voisin palata taaksepäin, ottaisin rutiinit käyttöön alusta asti. Ajatus rutiineista tuntui minusta jotenkin työläältä, kunnes luin että ne kannattaa nimenomaan pitää lyhyinä. Ennen päiväunia luemme yhdessä yhden kirjan. Ennen yöunia vauvan isä vaihtaa iltasyötön jälkeen vaipan ja sanoo hyvät yöt. Sitten menemme vauvan kanssa hämärään makuuhuoneeseen, sanomme peilin kautta hyvää yötä ja laitamme valot pois. Kun vauva on sylissäni, luen hänelle iltalorun ja sitten kehtoasennossa laulan tuutulaulun. Sitten lasken lapsen koppaan nukahtamaan.

Kohina

Tämä on niinikään ollut käytössä reilun kolmen kuukauden iästä päivällä ja yöllä aina silloin kun vauva nukkuu sisällä. Käytän Youtube-videoita (sadeääni on oma suosikkini), mutta oikeasti kätevämpää olisi käyttää sovellusta tähän. En vain ole saanut aikaiseksi etsiä sopivaa. Suunnitelmissa on myös hankkia Whisbear-unilelu, joka tunnistaa vauvan itkun ja alkaa suhista tarvittaessa.

Unilelu tai rätti

Unilelun tai rätin leimaaminen on minulla vasta suunnitelman asteella. Olen kyllä kanniskellut yhtä pehmolelua jo paitani sisällä jotta siihen tarttuisi minun hajuani, mutten ole vielä päässyt sen pidemmälle. Nyt kun vauvan kädet eivät ole enää kapalossa, tämä alkaa olla ajankohtaista. Vinkkinä olen kuullut, että kannattaa käyttää enemmän kuin yhtä lelua, ettei se yksi ole juuri kateissa kun sitä kipeästi tarvittaisiin.