Aloitetaan hyvistä uutisista: näyttää kovasti siltä, että karvan vajaa puolivuotiaamme on jättämässä itse yösyömiset. Jo muutaman viikon ajan hän on syönyt pääsääntöisesti vain kerran yössä, mutta nyt takana on jo useampi yö, jolloin hän ei ole tarvinnut ruokaa ollenkaan. Vauva on kyllä herännyt ennen aamua, mutta olen sitä mitenkään varsinaisesti etukäteen suunnittelematta kokeillut ensin vain antaa tutin. Jos vauva on rauhoittunut ja nukahtanut helposti tutin avulla, en ole tehnyt muuta. Tämän seurauksena hän on alkanut syödä ensimmäisen kerran vasta 6-8 aikaan aamulla. Jotenkin tähän samaan syssyyn myös klo 22-23 unisyöttö on jäänyt pois. Tätäkään en varsinaisesti suunnitellut, yhtenä yönä se vain jäi. Jos yösyömiset todella jäävät historiaan, on se suuri helpotus. Tällöin minun ei tarvitsisi käyttää järeämpiä unikoulumetodeita niiden karistamiseen.

Arvelisin, että suurin tekijä tässä muutoksessa ovat kiinteät ruuat. Aloitimme kiinteiden antamisen varovasti jo nelikuukautisena, mutta koska tuntui ettei lapsi ollut valmis siihen (hän söi kyllä, mutta hermostui kovasti syömisen yhteydessä), annoimme kiinteitä ensin vain hyvin vähän ja lopetimme sitten kokonaan. Kun sitten aloin kuukauden tauon jälkeen viime viikolla taas antaa kiinteitä, kaikki menikin hyvin. Tämän jälkeen aloin tarjota soseita ja puuroja systemaattisesti. Kun olin parina iltana antanut iltapuuron, jäi myös yösyöttö.

Kokonaisia öitä saan kuitenkin näköjään vielä odottaa. Heti yösyömisten kadottua tilalle nimittäin tuli uusi rutiini: vauva kääntyy vatsalleen ja herättää minut sitten valitukseen. Minä käännän hänet selälleen, hän nukkuu tunnin, pari, kääntyy vatsalleen ja kierre on valmis. Kokeilin ensin mitä erilaisimmin keinoin (ainakin unipussin, erilaisten pyyherulla- ja tyynyblokkereiden kanssa) yrittää estää vauvaa kääntymästä, mutta hän päätyi aina sitkeästi vatsalleen. Lopulta päätin estämisen sijaan tukea vauvaa nukahtamaan vatsalleen, ja tämä tuntuu toimivan. Viime yönä hän nukkui makeasti vatsallaan ja heräsi vain kerran lyhyesti. Vauvan nukkuessa vatsallaan, on vaikea olla huolehtimatta että hän varmasti hengittää, mutta olen joka puolelta kuullut vakuutteluita että tämän ikäinen osaa jo itse turvata hengitystiensä.

Seuraava haaste ovat sitten päiväunet. Meneillään on nimittäin siirtyminen vaunuista rattaisiin, mutta vielä olemme jossakin niiden välillä. Vauva nukahtaa varsin helposti vaunuihin ja nukkuu niissä makeasti sekä liikkeessä että paikallaan. Jos hän herää meidän ollessamme liikkeellä, hän haluaa kovasti nähdä ympärilleen. Tällä hetkellä se tapahtuu niin että vauva kääntyy vatsalleen, nostaa päänsä ylös ja tarkkailee ympäristöä. Hän jaksaa tehdä näin pitkäänkin, mutta eihän siinä oikein järkeä ole. Meillä kuitenkin on rattaat, joiden selkänojan saa aivan makuuasentoon, joten järkevää olisi siirtyä niihin. En ole kuitenkaan saanut vauvaa nukahtamaan niihin. Toissapäivänä teimme vauvan päiväuniaikaan 45 minuutin lenkin rattaissa, mutta vauva ei osoittanut mitään unimerkkejä. Kun tulimme kotiin ja siirsin vauvan vaunuihin, hän nukahti heti.

Huoh. Vauva-aikana on taattua, että uusia haasteita odottaa aina mutkan takana!