Nyt on melkein viikko takana parempia öitä, joten uskallan hihkaista, että ainakin hulinoiden pahin piikki on selätetty. Kun hulinat olivat alkaneet reilussa kolmen kuukauden iässä, pähkäilin odotanko toiveikkaasti hulinoiden loppumista vai aloitanko unikoulun. Kaksi viikkoa sinnittelin vanhoilla keinoilla. Aina välillä se toimi, ja sain kohtalaiset unet, mutta useimmiten ei. Kun lapsi useampana yönä ähisi vatsavaivoissa ja heräsi märkänä puklusta, olin valmis toimiin.

Aloitin unikoulun, jonka perusperiaate on että vauva syö yöllä tiheimmillään kolmen tunnin välein. Jos hän heräsi alle kolmen tunnin päästä syötöstä, rauhoittelin hänet hyssytys-taputus-metodilla. Annoin kuitenkin edelleen vauvan nukahtaa syöttöön, koska olin kerta kaikkiaan liian väsynyt muuhun. Koska oi’oin tällä tavalla, unikoulusta ei tullut heti tuloksia vaan vauvan rauhoittelu kesti yöllä kauan.

Yöt muodostuvat lopulta niin rankoiksi, että päädyin parin yön jälkeen peruuttamaan syöttövälin kahteen tuntiin. Tosin yhden viikonlopun lipesin kokonaan vanhoihin tapoihin, koska mieheni vanhemmat lapset olivat meillä enkä halunnut herättää heitä vauvan itkulla. Yöt olivat niin huonoja, että sen viikonlopun jälkeen olin valmis aloittamaan uudelleen, tällä kertaa kunnolla.

Aloitin siis tiukemman unikoulun. Tähän kuului, että 1) Vauva syö tiheimmillään kolmen tunnin välein. (Jos herää yli 2,5 tunnin päästä syötöstä, syötän) 2) Vauva ei nukahda syöttöön 3) Pidennän pikku hiljaa aikaa jonka kuluessa reagoin vauvan itkuun. Jos vauva ei rauhoitu puolessa tunnissa, syötän (tähän olen tosin joutunut turvautumaan vain kerran).

Tämän unikoulun tulokset alkoivat näkyä varsin pian. Yöt eivät muuttuneet hetkessä ehjiksi, mutta pian niihin muodostui ainakin yksi kolmen tunnin yhtenäinen unipätkä. Myös vauvan rauhoittelu helpottui ja nopeutui. Rankinta oli levoton uni: kun vauva rauhoittui ja nukahti kyllä, mutta heräsi 5-15 min. päästä uudelleen. Ja tätä saattoi jatkua 1-2 tuntia. Silloin iski epätoivo ja olin valmis heittämään koko unikoulun roskiin. Onneksi parannusta kuitenkin tuli koko ajan.

Tässä esimerkki 4. unikouluyöstä:
19 lapsi nukahtaa
21-22 lapsi herää ja sen jälkeen levotonta unta syöttöön asti
22 syöttö, lapsi nukahtaa
01 lapsi herää, syöttö
02.30 lapsi herää ja sen jälkeen levotonta unta syöttöön asti
03.45 syöttö, lapsi nukahtaa
06.20 lapsi herää ja nukahtaa rauhoitteluun
07 lapsi herää ja nousemme ylös

Lopulta unikoulun 10. yö oli tavoitteiden mukainen: vauva heräsi vain kolmen tunnin välein syömään. Sinä yönä pidin korvatulppia korvissa, ja uskon sillä olleen ratkaisevan vaikutuksen. Kun en kuullut kaikkia ähinöitä ja pienimpiä itkuja, vauva rauhoittui niihin itse.

Kaikkein vaikeinta unikoulussa onkin tietää milloin reagoida vauvan itkuun.  Minulla kesti pitkään tajuta, miten kovaa väsymysitku (jota hyssyttely vain provosoi) voi olla. Varsinkin öisin tätä on vaikea arvioida. Ja onhan se suorastaan refleksi reagoida heti, kun vauva itkee. Luulen että tuloksia olisi tullut vielä nopeammin, jos vauva olisi siirretty omaan huoneeseen nukkumaan, mutta en ollut itse valmis lähtemään keskellä yötä toiseen huoneeseen rauhoittamaan tai syöttämään vauvaa.

Parin viikon unikoulun jälkeen yö näytti tältä:
19.15 Vauva nukahtaa
Tässä välissä vauva havahtuu itkemään, mutta nukahtaa uudestaan itse, jee!
21 unisyöttö
23 vauva herää, rauhoittuu kun saa tutin suuhun
00 vauva herää, syöttö
03.30 vauva herää, vauva viereen syömään ja nukkumaan
05.55 vauva herää, kainaloon syömään ja nukkumaan
07.20 vauva herää, nousemme ylös

Vauva siis herää edelleen kerran tai pari syöttöjen välissä, mutta nukahtaa pääsääntöisesti joko itse tai hyvin pienellä avustuksella. Aamut ovat olleet hieman rauhattomampia ja silloin olen ottanut vauvan ensin viereen ja sitten kainaloon. Viime aikoina olen tosin havainnut, että vauvan uni on muuttunut levottomammaksi vieressäni. Seuraavat askeleet ovatkin siis vauvan unien jatkaminen omassa sängyssä ja unisyklin pidentäminen neljään tuntiin. Raportointi jatkuu!