Ah, vauvamme täytti juuri 10 kuukautta ja hän nukkuu! Kellon ympäri nukkumisen etappi itse asiassa paukahti reilu viikko sitten ja viime yönä vauva koisaili 13 tuntia putkeen. Kerroinkin viime tekstissä siitä, miten saimme levottomien öiden vaiheen rauhoitettua tuoliunikoululla. Jäljelle jäivät kuitenkin aikaiset aamut (vauva heräsi aamuun 4.30-5.30), mikä onkin yleinen unikoulun seuraus.

Koska vauva ei suinkaan herännyt aamuisin hyväntuulisena – vaan täysillä karjuen – tulkitsin kyseessä olevan yliväsymyksen. Päätin siis ensi tarttua siihen: lyhensin kaikkia valveillaoloaikoja ja laitoin vauvan iltaisin aina vain aikaisemmin nukkumaan. Lopulta vauva nukkui 18-05, mutta heräsi silti aamuisin itkien ja haukotellen.

Olin lukenut, että pistäytyminen voisi auttaa aikaisiin aamuihin, mutta jotenkin vieroksuin sen käyttöä. Vauvallani on aika kova itku, joten pelkäsin etten tunnista paniikki-itkua protesti-itkusta. Eikä vauvan itkun kuunteleminen tietenkään koskaan kivaa ole. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että vain hyväksyisin sen, että meillä herätään viideltä ja menisin itse ajoissa nukkumaan.

Eräänä iltana vauva sitten heräsi poikkeuksellisesti klo 22.30 karjumaan, eikä rauhoittunut. Olen kyllä aiemminkin kuullut vauvan huoneesta välillä iltaisin itkuja, mutta ne ovat rauhoittuneet nopeasti itsekseen. Nyt itku ei kuitenkaan rauhoittelullakaan talttunut, joten päätin aloittaa ex tempore pistäytymisen. Poistuin vauvan huoneesta, laitoin sekuntikelloon yhden minuutin ja kun itku ei sinä aikana laantunut, menin huoneeseen rauhoittelemaan. Laitoin käden vauvan kyljelle ja sanoin hyvää yötä ja poistuin huoneesta. Laitoin sekuntikelloon seuraavaksi 2 min. Vauva hiljeni ennen kuin se ehti täyttyä.

Seuraavana aamuna vauva heräsi karjumaan klo 4.30 ja jatkoin pistäytymistä. Aloitin suoraan kahdesta minuutista, mutta huuto hiljenikin ennen sitä. Sitten se taas alkoi ja hiljeni. Seisoin lopulta sekuntikellon kanssa vauvan huoneen ulkopuolella tunnin, mutta pistäydyin vain kerran, koska itku aina vaimeni. Sääntönä siis oli, että jos itkuun tulee 5 sekunnin tauko, aloitan laskemisen alusta. Vauva nukahti lopulta klo 5.30 ja heräsi aamuun 7.45. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän oli herätessään hyväntuulinen – ja niin oli muuten äitikin!

Toisena aamuna heräsin vauvan parkaisuun klo 5.45, mutten ehtinyt edes saada sekuntikelloa käteen, ennen kuin vauva hiljeni. Vauva heräsi klo 6.40. Tajusin, että olin edellisenä iltana laittanut hänet vähän liian myöhään nukkumaan, kun päivärytmi näistä uusista heräämisajoista oli vähän hakusessa. Laitoin siis tällä kertaa vauvan ajoissa nukkumaan.

Kolmantena aamuna vauva heräsi klo 7.30. Sitä ennen en kuullut huoneesta mitään. Vauva oli koisaillut 13 tuntia, eli aikainen nukkumaanmenoaika kannatti.

Olen aivan äimistynyt, miten nopeasti pistäytyminen vaikutti. Olen myös erittäin tyytyväinen, että aamut pitenivät näin paljon, sillä kohta on edessä kellojen siirto, joka taas vähän sekoittaa pakkaa. Kaikki epäilykseni pistäytymisunikoulua kohtaan ovat myös hälvenneet. Aion käyttää sitä tulevaisuudessakin ensimmäisenä, jos vauva tarvitsee unillaan rauhoittelua. Kun ensimmäisenä aamuna kuuntelin vauvan itkua oven takan tunnin ajan, opin nimittäin tulkitsemaan sitä paremmin. Se itku, jota olin luulllut paniikiksi, olikin vain voimakasta protesti-itkua, joka laantui nopeasti. Tämä onkin itselleni avain itkun tulkintaan: keskeistä ei ole se, miten kovaa itku on, vaan miten kauan se kestää.

No niin, uskallan vihdoin sanoa, että levottomien unien pahin piikki on selätetty. Yksityiskohtia unihaasteistamme voi lukea edellisistä teksteistäni, mutta lyhykäisyydessään: pitkähkö seesteisten unien vaihe katkesi 8,5 kk iässä – mikä onkin yleinen unitaantumavaihe – hampaisiin, konttaamiseen, eroahdistukseen ja ulkomaille muuttoon. Aluksi vauva vain heräili vähän useammin kunnes (ehkä nuhasta johtuen) heräsi parina yönä suoraan paniikki-itkuun johon ei oikein mikään auttanut. Samalla kaikille unille nukahtaminen vaikeutui. Lopulta selvisi, että vain kaksi asiaa auttaa: rintareppu ja imetys. Näitä sitten käytettiin päivällä ja yöllä, kunnes vauva toipui nuhasta. Silloin päätin, että on aika tehdä ryhtiliike ja samalla jättää yöimetykset vallan pois.

Pienen selvittelyn jälkeen päädyin käyttämään tuoliunikoulua, sillä aiemmin toiminut syliin-sänkyyn ei enää oikein tehonnut. Pikemminkin syliin ottaminen ja kaikki koskeminenkin lisäsi vauvan kierroksia. Epäilin siis samaa tassuttelun osalta. Pistäytyminen taas tuntui liian rankalta eroahdistuksen kanssa painivalle lapselle. Tuoliunikoulussa siis idea on, että lapsi rauhoittuu vanhemman läsnäoloon ja tätä sitten pikku hiljaa vähennetään. Vanhempi siirtyy yö yöltä lähemmäs lastenhuoneen ovea ja lopulta siitä ulos.

Koetin tuoliunikoulua ensin yhtenä iltana. Vauva ähräsi sängyssä, päristeli menemään ja nousi seisomaan laitaa vasten. Itse istuin lattialla aivan sängyn vieressä mutta maltoin olla tekemättä mitään. Aikaisemmin olen käynyt laskemassa vauvan selälleen ja mietin että noinkohan käy itse makuulle. Sanoin hys, hys, hys jos vauvan itku yltyi. Puolessa tunnissa vauva laskeutui itse alas sänkyyn ja nukahti. Imetin vauvaa kuitenkin vielä kaksi kertaa yöllä (en ollut oman ja vauvan nuhan takia vielä valmis mahdollisiin yövalvomisiin) ja päätin aloittaa johdonmukaisen tuolikoulun seuraavana päivänä.

1. päivä

Vauva ei rauhoitu sänkyynsä aamupäivän unille ja päädyn nukuttamaan hänet kantoreppuun. Iltapäivällä nukahtaa pinnikseen puolessa tunnissa. Tänä aikana siis jumppaa ja juttelee välillä kun itku tuntuu kiihtyvän, suhisen lohdutukseksi. Lopulta laskeutuu sänkyyn ja nukahtaa. Illalla sama homma viidessä minuutissa. Etukäteen vähän pelkään rauhoittuuko oikeasti näin myös yöllä. Herää puolen yön aikaan itkemään. Itku ei lakkaa ja menen huoneeseen istumaan samaan kohtaan kuin illalla. Sanon hys, hys ja vauva nukahtaa heti. Maagista. Herää aamulla klo 6, yritän vielä vanhasta tottumuksesta jatkaa unta syötöllä, mutta vauva ei nukahda enää. Aloitetaan aamu ja päätän samalla, että nämä aamun nukutusimetykset jäävät historiaan.

2. päivä

Nukahtaa aamu-unille pinnikseen 15 minuutissa. Iltapäivällä sen sijaan ei millään (huone ehkä verhoista huolimatta liian valoisa) ja isänsä ottaa kantoreppuun nukkumaan. Illalla nukahtaa muutamassa minuutissa. Herää yöllä klo 02 eikä rauhoitu suhinaani. Tätä olin eniten pelännyt. On pakko ottaa lapsi syliin, mistä lähtevät vain kovemmat kierrokset. Pystyn mielestäni pysymään rauhallisena äänikirjaa kuunnelleen, mutta puoli neljältä loppuu inspiraatio. Isänsä ottaa kantoreppuun, mistä siirtää nukkuvana pinnikseen. Tässä kohtaa oli kyllä usko koetuksella. Vauva herää aamulla 6.45.

3. päivä

Pääsee aamulla yliväsyneeksi ja pakko taas nukuttaa kantoreppuun. Iltapäivän unet nukkuu meidän menojen takia rattaissa. Nukahtaa illalla heti sänkyyn laitoin jälkeen. Ensimmäistä kertaa ei tarvitse yhtään lohdutussuhinaa. Nukkuu yön ja herää aamulla klo 05. Tämä on ihan liian aikaista kun nukahti puoli kahdeksalta, mutta ei rauhoitu enää uneen. Vaan jihuu, kokonainen yö!

4. päivä

Koska on herännyt jo viideltä, ottaa 15 min. torkut rattaissa. Nukahtaa sekä aamupäivän että iltapäivän unille helposti kymmenessä minuutissa. Mennään illalla vähän aiemmin nukkumaan, klo 19, minkä toivon myöhentävän aamuja. Nukahtaa illalla välittömästi sänkyyn laskun jälkeen. Vauva herää puoli neljältä, enkä saa enää rauhoittumaan. Argh. Tällä kertaa ei onnistu edes kantoreppu. Siispä pakkaan lapsen puoli viideltä rattaisiin ja lykin ulkona uneen. Tämäkin sitten piti kokea. Herää vähän ennen seitsemää. No, ainakin tästä on hyvä lähteä rakentamaan päivärytmiä

5. päivä

Olen aika varma, että aikaiset heräämiset liittyvät yliväsymykseen. Yritän siis panostaa päivärytmiin. Nukkuu ekat unet maekeasti pinniksessä ja nukahtaa sinne myös tokille.  Herää sitten kuitenkin jo yhden syklin jälkeen, ah, juuri kun kaikki meni niin hyvin. Nukkuu sitten vielä vajaan tunnin isän kanssa kantorepussa, joten ihan hyvät unet lopulta tuli. Laitan illalla nukkumaan vähän aiemmin, josko auttaisi yliväsymykseen. Havahdun vauvan itkuun pari kertaa yön aikana. Toisella kerralla itku on vähän kovempaa ja arvon oven takana menenkö sisään rauhoittelemaan vai en. Itku loppuu ennen kuin ehdin tehdä päätöstä ja vauva herää lopulta kuudelta. On silti vielä vähän itkuinen, luulen että heräsi vieläkin liian väsyneenä. Päivärytmin viilaaminen siis jatkuu. Huomaan, että paniikki-itkun säestämien öiden jälkeen olen herkistynyt uudella tavalla vauvan itkulle. Minun pitää siis taas oppia antamaan vauvalle tilaa rauhoittua itse, eikä sännätä ensimmäisestä parkaisusta huoneeseen.

6. päivä

Vauva jaksaa onneksi hillua aamulla melkein normaaliin päikkäriaikaan asti, vaikka herännyt kuudelta väsyneen oloisena. Herätän taas aamupäivän unilta 1,5 tunnin jälkeen. Tällä kertaa pidän vauvaa hereillä 3,5 tuntia (kolmen tunnin sijaan), koska ei osoita mitään väsymyksen merkkejä. Toisille unille meno vaikuttaakin juuri optimaalilta: unille valmistautuessa vauva alkaa haukotella, jumppailee sitten vähän aikaa hyväntuulisena sängyssä ja nukahtaa. Vauva nukkuu hyvät päikkärit ja menee seitsemältä nukkumaan. Vähän ennen kuutta, kun olen jo itse hereillä alan kuulla vauvan huoneesta ääniä. En kuitenkaan mene sisään, kun eivät ylly. Välillä vähän itkee, välillä luulen, että jo nukahti. Kun puoli seitsemältä äänet voimistuvat, menen hakemaan vauvan.

7. päivä

Vauva nukahtaa hyvin aamun unille, mutta herää tällä kertaa itse n. 80 minuutin jälkeen. On vähän itkuinen. Laitan varmaan iltapäivän unille liian myöhään nukkumaan kun herää yhden syklin jälkeen eikä enää rauhoitu. Nukkuu isän kanssa kantorepussa vielä toisen syklin. Illalla menee nukkumaan seitsemältä. Herää aamulla taas liian aikaisin, puoli viideltä. Lähden suosiolla vaunulenkille, kun en jaksa aloittaa vielä päivää vauvan kanssa. Nukahtaa ja nukkuu (minäkin, onneksi) seitsemään.

8. päivä

Nukahtaa hyvin aamupäivän unille, mutta herää taas itse vähän itkuisena. Laitan iltapäivän unille vähän aiemmin kuin edellisenä päivänä ja toivon sen taittavan väsymystä. Tämän yliväsymyskierteen kanssa kamppailu vain jatkuu. Täytyy laittaa aikaisin illalla nukkumaan. Illalla siis menee nukkumaan jo klo 18.30. Herää aamulla taas itkien ja väsyneen oloisena, mutta nukkuu sentään varttia vaille kuuteen asti. Yli yhdentoista tunnin yöunet ovat kuitenkin hyvä saavutus.

Summa summarum: Suurena huojennuksena kaiken tämän jälkeen on se, että vauvan nukahtaminen kaikille unille on helpottunut valtavasti. Lisäksi vauva on nukkunut lähes säännöllisesti 9-11 tunnin unipätkiä – oikein hyvä tulos sekin. Aika nopeasti nuo pitkät syklit myös tulivat takaisin, vaikka parina yön pimeänä hetkenä olin valmiis luovuttamaan koko unikoulun suhteen. Päivärytmin hiominen jatkuu vielä, josko sillä saisin aamuheräämisen vakiinnutettua edes vähän myöhemmäksi.