Ensin varoituksen sana: minusta on tullut vankkumaton unikoulujen puolestapuhuja ja tässäpä taas yksi teksti niiden puolustukseksi. Varmistetaan kuitenkin ensin että puhumme samasta asiasta. Tämä unikoulun kuvaus on lainattu Muksuperheen unen blogista: ”Unikoulu tarkoittaa yhdistelmää erilaisia rutiinien, rytmien ja uniolosuhteiden muutoksia, joiden tarkoitus on auttaa lasta nukahtamaan mutkattomasti ja ilman taisteluita.” Usein unikoulu-sanaa käytetään synonyymina lapsen huudattamiselle, mutta unikoulu tarkoittaa myös valtavan paljon muuta.

Vauvablogeja lukiessani olen kerta toisensa jälkeen äimistynyt siitä, miten vanhemmat jaksavat jopa monta kuukautta katkonaisia öitä. En usko, että juuri kukaan niistä nauttii, joten voin vain yrittää arvata syytä tähän. Ehkä ihmiset kokevat, että katkonaiset yöt kuuluvat pienen lapsen vanhemmuuteen, että hyvän vanhemman täytyy sietää niitä. Tai, että unikoulu saattaa olla jotenkin kovakouraista lapselle ja siksi sitä mieluummin välttää. Molemmat toki täysin ymmärrettäviä syitä.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että huonoja öitä ei tarvitse kestää kauaa. Kuten olen aiemmin kertonut, toteutin omalle vauvalleni ensimmäisen (tietysti lempeän) unikoulun, kun hän oli neljä kuukautta vanha. Se on ollut koko vauvavuoden kirkkaasti paras päätös. Huonojen öiden sietämisessä on se vaara, että kun ajaa itsensä aivan jaksamisensa äärirajoille, ei ole enää voimia toteuttaa muutoksia sitten kun vanhojen metodien kanssa on tultu umpikujaan. Ihan jo tiedon etsintä on rankkaa silloin, kun univelkaa on paljon saati sitten tarvittavien muutosten läpivieminen. Muutokset kun yleensä tuovat tullessaan ensin vieläkin levottomampia öitä. Samaan aikaan vauva protestoi muutoksia vastaan todennäköisesti sitä ankarammin, mitä kauemmin vanhojen unirutiinien kanssa on menty.

Toki aina silloin tällöin jokseenkin väistämättä tielle osuu huono yö. Jos lapsi on vaikkapa kipeä tai käymässä läpi jotakin ulkoista tai sisäistä muutosta. Mutta jos katkonaiset yöt jatkuvat viikosta toiseen ja oma jaksaminen alkaa kärsiä, kannattaa etsiä ratkaisuja.

Joskus varmasti voi käydä niin ikävästi, että johdonmukaisesti toteutetusta unikoulusta huolimatta unet eivät parane. Tällöin on syytä hakeutua asiantuntevan lääkärin pakeille ja selvittää mahdolliset terveyssyyt. Myös yksilöllisestä uniohjauksesta on usein apua tässä tilanteessa. Käsittääkseni kuitenkin aivan valtaosassa katkonaisia öitä on taustalla se, että vauva on oppinut nukahtamaan tavalla joka vaatii vanhempien aktiivista toimintaa. Kun tästä tavasta opetellaan eroon, kaikkien yöt paranevat.

Ja jos unikoulu-sana edelleen kalskahtaa korvaan ankaralta, tässä muutamia lainauksia mainiosta Unihiekkaa etsimässä kirjasta, jossa ruoditaan ansiokkaasti unikoulun ja kiintymyssuhteen yhteispeliä: ”Unikoulun tuottaman mahdollisen hyödyn ja haitan suhde on paljon monimutkaisempi kuin äkkiseltään luulisi.” — ”Huolimatta huudatuksen laajasta arvostelusta, sitä ei tieteellisesti ole todistettu vahingolliseksi. Vuonna 2010 julkaistun laajan katsauksen mukaan tähän mennessä ei ole julkaistu yhtäkään tutkimusta, joka olisi osoittanut haitallisia vaikutuksia lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteeseen.” — ”Lukuisissa tutkimuksissa on sen sijaan havaittu unikoulun vaikuttaneen myönteisesti perheen ihmissuhteisiin.” — ”Myös itkun ja kiintymyssuhteen välinen yhteys on todellisuudessa paljon mutkikkaampi kuin arkijärjellä ajattelisi. Unikoulujen kohtaama laaja vastustus liittyy siihen, että yleensä normaali vanhempi ei halua antaa lapsensa itkeä yrittämättä lohduttaa tätä. Helposti kuitenkin unohtuu että käytännössä kukaan normaali vanhempi – ainakaan useamman kuin yhden lapsen vanhempi – ei pysty vastaamaan heti lapsen jokaiseen itkuun. Jokaiseen itkuun vastaaminen saattaa olla haitallistakin. Jos vanhempi on saatavilla ja lohduttaa todellisessa hädässä, lapsen on helpompaa kehittää perusluottamus ja turvallinen kiintymyssuhde. Kaikki lapsen itku ei kuitenkaan kumpua vakavasta hädästä vaan lievemmistä epämukavuuden tunteista. Joidenkin kiintymyssuhdeteoriaan erikoistuneiden tutkijoiden mukaan se, että vanhempi vastaa kaikkiin itkuihin kuten ne viestisivät suuresta hädästä, saattaa lisätä lapsen itkemistä, koska se estää häntä kehittämästä omia epämukavuuden sietokeinojaan.”

Jos kiinnostuit unikouluista, suosittelen tutustumaan erilaisiin metodeihin. Edellä mainitusta Unihiekkaa etsimässä -kirjasta (löytyy esim. Bookbeatista) löytyy kattava selostus hyvin erilaisista unikouluista. Varsin hyvin tietoa on myös esimerkiksi tällä MLL:n sivulla.

Entistäkin rauhallisempia unia!