Nyt kun vauva on ainakin parin viikon ajan syönyt aikaisintaan viideltä, näyttää vahvasti siltä, että meidän pian seitsemänkuukautisen vauvamme yösyöminen on loppunut. Tämä ei toki tarkoita sitä, että meillä yöt nukuttaisiin herätyksettä läpi. Vauva tarvitsee edelleen rauhoittelua kerran, pari yössä, mutta hän rauhoittuu helpohkosti tutilla. Huh, yksi aika on ilmeisesti ohi.

Olin varautunut siihen, että yösyötöistä luopuminen vaatisi jonkinlaisen unikoulun, mutta omaksi yllätyksekseni se on tähän mennessä käynyt melkein vahingossa. Vauvalle muodostui aiemmin pitämäni unikoulun (lisää täällä) jälkeen, viisikuukautisena luonnostaan rytmi, jossa hän heräsi syömään kaksi kertaa yössä: kerran kahden, kolmen aikaan ja toisen kerran viiden, kuuden aikaan. Kolmisen viikkoa sitten, mitenkään sitä sen suuremmin suunnittelematta aloin ensimmäisen syötön sijaan tarjota vauvalle tuttia. Hän rauhoittui helposti siihen, joten uskoin ettei hänellä ole nälkä. Vauva jatkoi vielä aika pitkään heräämistä tuohon aikaan, mutta rauhoittui aina nopeasti tutilla. Syötin hänet sitten viiden, kuuden aikaan, annoin hänen nukahtaa imetykseen ja jatkoimme vielä molemmat siitä pari tuntia unia. Jos vauva oli syönyt jo viideltä, hän söi usein uudelleen vielä seitsemältä ja torkkui sitten tunnin. Parina viime yönä vauva onkin herännyt syömään ensimmäisen kerran vasta seitsemältä. Miten huojentavaa.

Olen kehityksestä iloissani siinäkin mielessä, että suunta olisi voinut olla myös päinvastainen. Monissa unioppaissa kehotetaan välttämään tällaista aamutorkuttamista ja sen sijaan nousemaan vauvan kanssa ylös ja ruokailemaan makuuhuoneen ulkopuolella. Vaarana nimittäin on, että torkuttamisen seurauksena vauva alkaa herätä aina vain aiemmin maidon toivossa. Vauva ovat selvästi kovasti yksilöitä imetyksen ja nukahtamisen suhteen. Päästäkseni eroon mahdottoman katkonaisista öistä, minun piti erottaa tiukasti syöminen ja nukahtaminen toisistaan, mutta ilmeisesti vauvani ei ole tissitakiainen aivan pahimmasta päästä, joten voin jo vähän joustaa säännöissä.

Vaikka olen odottanut innolla yösyöttöjen loppua, pakko myöntää että mieli on myös vähän haikea. En varmasti tule koskaan kaipaamaan yöheräämisiä, mutta imetyskertojen vähentymiseen liittyy kaihoa. Vauvalle maistuvat nykyään niin hyvin kiinteät, että päivälläkin imetys on vähentynyt. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että vauvavuosi kiitää hurjaa vauhtia.

Vauvavuoden unimatkamme on saavuttanut yhden merkkipaalun: nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen seitsemän tuntia putkeen, huraa!

Vauvan kokonaiselle yölle on vaihtelevia määritelmiä. Erään unioppaan mukaan jopa viisi tuntia katkeamatonta unta tarkoittaisi  vauvan kohdalla kokonaista yötä. Tällaisia pätkiä vauvani on koisaillut useasti vaikkei sekään jokaöistä ole. Vanhemmalle on myös aika olennaista mihin kohtaan pidempi sykli ajoittuu. Jos vauva nukkuu viisi tunti iltaseitsemästä puoleen yöhön, ei se todellakaan tunnu kokonaiselta yöltä. Merkityksellistä on myös se, saako vanhempi nukuttua heräämättä kun vauva vetelee sikeitä. Itse ainakin olen useasti herännyt itse ennen vauvaa.

No, viime yönä vauva nukkui ruhtinaalliset yhdeksän tuntia heräämättä ja minä tosiaan sen seitsemän. Aamusyötön jälkeen vetelimme molemmat vielä pari tuntia sikeitä. Tätä lisää!

En keksi mitään selkeää syytä unisyklin pitenemiselle, ehkä aika vain oli kypsä. Vauva on syönyt viime aikoina oivallisesti kiinteitä, joten ehkä myös lisääntynyt päiväsyöminen on alkanut vaikuttaa öihin. Joidenkin katkonaisempien öiden jälkeen vauva on taas useamman viimeisen yön syönyt ensimmäisen kerran vasta aamukuudelta, joten olen toiveikas että yösyötöt jäävät kokonaan pois itsestään.

Päiväunissa onkin sitten ollut haastetta öiden edestä. Pari viime päivää vauva on vastustellut ankarasti päiväunille menoa. Rattaissa hän ei ole suostunut nukkumaan ollenkaan ja sisälläkin on pitänyt nukuttaa rinnalle, mitä en ollut pitkään aikaan tehnyt. Onneksi vauva on sentään nukahdettuaan koisaillut varsin pitkään.

Vauvalla on selkeästi nyt kiivas kehittyminen menossa: eilen tunsin alaleuassa ensimmäisen hampaan alun ja tänään näin hänen hakevan ensimmäistä kertaa konttausasentoa. Kaikki tämä ilmeisesti heijastuu vauvalla öiden sijaan nimenomaan päiväuniin. Vaikuttaisi myös, että ollaan siirtymässä kolmista päiväunista kaksiin.

Nämä muutoksen ajat ovat taas vakiinnuttaneet uskoani kahteen jo aiemminkin havaitsemaani vauvan uneen liittyvään seikkaan: Ensinnäkin vauvan voi nukuttaa eri tavalla päivällä ja yöllä. Vaikka olen parina viime päivänä palannut nukuttamaan vauvan rinnalle, hän ei vaadi samaa palvelua illalla ja yöllä. Ainakin minun vauvani selkeästi hakee turvaa rinnasta päivällä, mutta yöllä hän ei tarvitse sitä. Toiseksi olen taas saanut havaita, että itsenäisen nukahtamisen taito kantaa pitkälle. Vaikka vauvan nukahtamisaika viimeisinä myllerryksen iltoina on pidentynyt hieman, hän nukahtaa itsenäisesti omaan sänkyyn kuten on tehnyt viimeiset kolme kuukautta.

Kohti uusia haasteita – ja ehjiä öitä!