Unikoulu tarkoittaa lapsen itsenäisten nukahtamistaitojen tukemista
Tovi sitten julkaisin Facebookin uniryhmässä tekstin, jossa kerroin meidän onnistumisestamme katkonaisten öiden selättämisessä. Sain useamman vastausviestin, joissa kysyttiin yksityiskohtia meidän unikoulutuksestamme ja valiteltiin tiheiden yöherätysten jatkuneen jo monta kuukautta. Olin kauhuissani. Tunnin välein herääminenhän on ihan konkreettisesti kidutuskeino. Kenenkään ei pitäisi joutua siihen omassa kodissaan vasten tahtoaan. Jostain syystä huonojen yöunien katsotaan kuitenkin usein kuuluvan vauva-aikaan, vaikka usein keinoja niiden parantamiseen on.
Vastausviesteissä ihmeteltiin myös, voiko alle vuoden ikäiselle pitää unikoulua. Pelästyin, että ihmiset luulevat minun huudattaneen vauvaani yksin pimeässä makuuhuoneessa ja ryhdyin siitä eteenpäin välttelemään unikoulu-sanaa ja puhumaan sen sijaan vauvan itsenäisten unitaitojen tukemisesta. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli kuitenkin turhaa. Kysehän on samasta asiasta. Jostain syystä unikoulu vain on saanut vanhempien mielissä pahan kaiun, ajatellaan että se on jotenkin kovakouraista, niin kuin opetus 50-luvun kansakoulussa.
Unikoulussa on kuitenkin kyse kouluttamisesta, vauvan opettamisesta kohti itsenäisyyttä – kuten peruskoulussakin. Ekaluokkalaisen ei vielä oleteta toimivan yhtä itsenäisesti kuin kutosluokkalaisen. Aivan samalla tavalla pienen vauvan kohdalla unikoulu on lempeää ja tukevaa, isompien kohdalla voidaan sitten jo odottaa lapselta enemmän itsenäisyyttä. Minäkään en ajattele, että parikuukautista vauvaa on hyvä jättää hakemaan unta yksin itkien. Jo sen ikäistä vauvaa voi kuitenkin alkaa tukea nukahtamaan itse esimerkiksi uniassosiaatioita tukemalla.
Jos vanhempi toisaalta haluaa olla vahvasti mukana vauvansa nukahtamisessa, eikä koe jokaisen unisyklin välissä heräämistä liian kuormittavana, ei siinä tietenkään ole mitään pahaa. Kyllä vauva tämänkin jälkeen lopulta oppii itsenäiseksi nukahtajaksi.
On myös sääli, että itsenäiseen nukahtamiseen kannustaminen nähdään imetyksen vastaisena. Vauvantahtisen imetyksen varjolla sanotaan, että nelikuukautinen vauva nyt vain tarvitsee öisin ruokaa tunnin välein. Minulle oli selvää, että oman vauvani kohdalla kyse oli siitä ettei vauvani osannut rauhoittua muuten kuin rinnalle. Nälkä hänellä ei ollut, sillä liika yömaito tuli ulos runsaina pukluina ja aiheutti vatsan kipristelyä. On vauvankin kannalta hyödyllistä, että hänellä on muitakin keinoja rauhoittua kuin syöminen. Kun aloitin oman vauvani unikoulutuksen hän oli täysimetyksellä, eikä se häiriintynyt tissille nukahtamisen vieroittamisesta lainkaan.
Vauvat ovat erilaisia, vanhemmat ovat erilaisia. On täysin turha yrittää puristaa kaikkia samaan muottiin ja sanoa, että vauvan kuuluu nukahtaa ja nukkua juuri näin. Varhainen unitaitojen tukeminen ei tarkoita vauvan heitteillejättöä aivan samalla tavalla kuin vanhemman vahva läsnäolo vauvan nukahtamishetkissä ei ole paapomista. Vanhemmalla on vapaus ja vastuu löytää juuri hänen perheelleen sopivat nukkumisjärjestelyt.