Vaiheita, oi, vaiheita!
Olimme juuri päässeet vauvan kanssa sellaiseen vaiheeseen, joissa suurin osa sekä yö- että päivänukutuksista tapahtui näin: lyhyiden rutiinien jälkeen laskin vauvan sänkyyn, toivotin kauniita unia ja poistuin huoneesta. Joskus kuulin oven läpi miten vauva haki unta ynisemällä tai mantraitkullakin, koskaan minun ei tarvinnut mennä huoneeseen rauhoittelemaan. Ehdin jo ihmetellä, että voiko tämä olla näin helppoa ja luonnostelin tekstiä hyvin nukkuvasta vauvasta. Nyt tuo kirjoitus kuitenkin odottaa, alkoi toinen vaihe.
Noin viikko sitten meille nimittäin saapui nuha, ja tuntui että siinä rytäkässä vauvan kaikki itsenäisen nukahtamisen taidot unohtuivat. Ensin sairastuin minä ja sain onneksi levätä varsin hyvin kun vauva nukahti niin helposti ja nukkui hyviä pätkiä. Mielessäni ehdin toivoa, että ehkä vauva ei sairastuisi ollenkaan, vaan turha toivo. Juuri kun aloin voida itse paremmin, nukkui vauva yön erittäin levottomasti. Siitä jo osasin aavistaa, että nuha oli tulossa hänellekin. Tämä on meidän toinen nuhamme ja se on aiheuttanut isoimman unihaasteen sitten neljän kuukauden hulinoiden. Ensimmäisellä kerralla vauva oli nuhasta päivisin selkeästi rauhattomampi ja annoin hänen nukkua poikkeuksellisesti rinnallani syöden. Mutta iltaisin ja öisin hän nukahti ja nukkui aivan tavallisesti.
Nyt illat ja yöt ovat olleet aivan mitä sattuu. Parina iltana vauva on ollut todella itkuinen ennen nukahtamista ja olen joutunut rauhoittelmaan häntä makuuhuoneessa pistäytymällä tunninkin ajan. Se on ylivoimaisesti pisin aika koko vauvan elämässä. Vauva on ollut niin rauhaton öisin, että olen joutunut nostamaan hänet monta kertaa syliin rauhoittumaan. En muista milloin viimeksi olisi ollut tällaista. Välillä vauva on nukkunut usean tunnin unipätkiä, välillä taas herännyt tiheään. Ja kaiken kukkuraksi minua pitää valveilla oma yskäni. Erityisen hankalaa tästä kaikesta tekee vauvan tauti: kun tiedän että hänellä on kurja olo, haluaisin lohduttaa häntä kaikin tavoin. Toisaalta muiden kokemuksista tiedän, että pienen sairastelun seurauksena ajaudutaan helposti vanhoihin, vanhemmalle työläisiin unitapoihin. Eilen sitten muistin lukeneeni, että jos vauva on todella kipeä, hänelle on hyvä antaa kaikki mahdollinen läheisyys ja lohtu ja vältellä kaikenlaisia unikoulua. Sen sijaan lievähkön nuhan takia ei kannata lepsuilla liikaa. Nyt kun vauvani on taas melkein terve, olen siis ohjannut häntä taas itsenäisempään nukahtamiseen.
Nuha toi taantuman myös päiväuniin: vauvaa oli vaikea rauhoitella nukkumaan sisällä ja hän nukkui vain lyhyitä pätkiä. Olin itse niin jumiutunut meille vakiintuneeseen päiväunirutiiniin, jossa ensin käymme kävelyllä vauvan kanssa ja sitten nukutan hänet sisälle, etten heti tajunnut kokeilla muuta. Nuhassakin vauva viihtyi hyvin rattaissa ja oli nukahtaa niihin mutta estin tämän kun halusin että hän nukkuu sisällä. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, että ihan hyvinhän vauva voi nukkua rattaissa jos kerran nukahtaa niihin. Viime päivät olemme käytännön syistä joutuneet autoilemaan paljon ja vauva on nukkunut kaikki päiväunet autossa, mikä on ollut helpotus.
Ja mitä olen tästä oppinut: kapean kokemukseni perusteella päiväunien suhteen auttaa jousto, mutta yöunissa johdonmukaisuus on kultaa. Päiväunien kannalta on hyödyllistä, että vauva osaa nukahtaa erilaisiin paikkoihin. Omani koisailee pinnasängyssään, rattaissa ja autossa. Kantoreppua en ole pitkään aikaan kokeillut, mutta uskoisin että hän siihenkin nukahtaa. Jos siis jokin nukutuspaikka ei toimi, uutta (tai vanhaa, jo hylättyäkin) vain kehiin. Ja vaikka vauvan olisi öisin opettanut nukahtamaan ilman syöttöä, meillä ei ole haitannut, että vauva on tarpeen vaatiessa päivisin nukahtanut syöden. Iltaisin ja öisin on sen sijaan hyvä pysyä mahdollisimman samanlaisissa, selkeissä rutiineissa. Jos silloin lähtee lipsumaan, homma karkaa helposti käsistä.
Tänään illalla vauva nukahtikin pitkästä aikaa taas aivan itsenäisesti, huoh, toivon että tästä alkaa uusi vaihe.