Yösyöttöjen loppu

Nyt kun vauva on ainakin parin viikon ajan syönyt aikaisintaan viideltä, näyttää vahvasti siltä, että meidän pian seitsemänkuukautisen vauvamme yösyöminen on loppunut. Tämä ei toki tarkoita sitä, että meillä yöt nukuttaisiin herätyksettä läpi. Vauva tarvitsee edelleen rauhoittelua kerran, pari yössä, mutta hän rauhoittuu helpohkosti tutilla. Huh, yksi aika on ilmeisesti ohi.

Olin varautunut siihen, että yösyötöistä luopuminen vaatisi jonkinlaisen unikoulun, mutta omaksi yllätyksekseni se on tähän mennessä käynyt melkein vahingossa. Vauvalle muodostui aiemmin pitämäni unikoulun (lisää täällä) jälkeen, viisikuukautisena luonnostaan rytmi, jossa hän heräsi syömään kaksi kertaa yössä: kerran kahden, kolmen aikaan ja toisen kerran viiden, kuuden aikaan. Kolmisen viikkoa sitten, mitenkään sitä sen suuremmin suunnittelematta aloin ensimmäisen syötön sijaan tarjota vauvalle tuttia. Hän rauhoittui helposti siihen, joten uskoin ettei hänellä ole nälkä. Vauva jatkoi vielä aika pitkään heräämistä tuohon aikaan, mutta rauhoittui aina nopeasti tutilla. Syötin hänet sitten viiden, kuuden aikaan, annoin hänen nukahtaa imetykseen ja jatkoimme vielä molemmat siitä pari tuntia unia. Jos vauva oli syönyt jo viideltä, hän söi usein uudelleen vielä seitsemältä ja torkkui sitten tunnin. Parina viime yönä vauva onkin herännyt syömään ensimmäisen kerran vasta seitsemältä. Miten huojentavaa.

Olen kehityksestä iloissani siinäkin mielessä, että suunta olisi voinut olla myös päinvastainen. Monissa unioppaissa kehotetaan välttämään tällaista aamutorkuttamista ja sen sijaan nousemaan vauvan kanssa ylös ja ruokailemaan makuuhuoneen ulkopuolella. Vaarana nimittäin on, että torkuttamisen seurauksena vauva alkaa herätä aina vain aiemmin maidon toivossa. Vauva ovat selvästi kovasti yksilöitä imetyksen ja nukahtamisen suhteen. Päästäkseni eroon mahdottoman katkonaisista öistä, minun piti erottaa tiukasti syöminen ja nukahtaminen toisistaan, mutta ilmeisesti vauvani ei ole tissitakiainen aivan pahimmasta päästä, joten voin jo vähän joustaa säännöissä.

Vaikka olen odottanut innolla yösyöttöjen loppua, pakko myöntää että mieli on myös vähän haikea. En varmasti tule koskaan kaipaamaan yöheräämisiä, mutta imetyskertojen vähentymiseen liittyy kaihoa. Vauvalle maistuvat nykyään niin hyvin kiinteät, että päivälläkin imetys on vähentynyt. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että vauvavuosi kiitää hurjaa vauhtia.