Mökillä viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Perjantai-aamu ei luvannut seesteistä viikonloppua. Selkää särki heti aamusta, päässä tuntui suhisevan työviikon paino. Vaan kuinkas sitten kävikään; kuppi hyvää kahvia ja leppoisaksi muuttunut viikon viimeinen työpäivä saivat mielenkin oikealle taajuudelle. Viikonloppu, sinusta tulee vielä loistava!Olen haaveillut mökkeilystä koko kesän. Puusaunan tuoksusta, paljaiden jalkojen alla pistelevistä havunneulasista, viileästä järvivedestä ja keltaisesta Jaffasta. Hätkähdin kun tajusin, etten meinannut enää muistaa reittiä lapsuuteni suosikkikohteeseen, mummon ja papan mökille. Monet kesät ovat kuluneet töissä ja reissuilla, mökille ei ole ollut muka aikaa. Töiden jälkeen suuntasimme kuitenkin sinne. Muutaman harhakäännöksen jälkeen muistin lopulta reitinkin. Nautin jokaisella solullani lämpimästä saunasta ja viileästä järvivedestä. Sitä komboa ei voita mikään! Muut olivat istuneet jo kauan terassilla grillaamassa, kun minä vielä hipsuttelin järvestä saunaan ja taas takaisin järveen. Illan kruunasi grillimakkara, keltainen Jaffa ja upea auringonlasku. Olisin voinut jäädä sinne metsän keskelle ainakin viikoksi. Aktiviteeteiksi olisi riittänyt soutelu, metsässä samoilu ja vanhat Aku Ankat.    Tänä viikonloppuna olen myös pötkötellyt ja lojunut poikkeuksellisen paljon. Ensin siskojen kanssa, jotka naurattivat poskilihakset kipeiksi ja melkein pissat housuun. Sitten työkavereiden kanssa piknikillä, lämpimän lempeässä kesäillassa. Ja Jonaksen kanssa ihan muuten vaan, niitä näitä höpötellen ja Modernia perhettä katsellen. Vaikka passiivista oleilua pitäisi kai fyysisen terveyden kannalta pyrkiä välttämään, joskus se on juuri se, mitä henkinen puoli tarvitsee. Vastapainoksi olen hikoillut pururadalla, kerännyt marjoja, keittänyt mehua, uinut ja ähkinyt joogamatolla. Koska tasapaino. Ennen kaikkea se tasapaino.   Oletteko huomanneet, että ilmassa tuoksuu nykyisin aavistus syksyä? Viljat kellastuvat, illalla alkaa hämärtää ja lenkillä löysin kypsiä puolukoita. Koulun alkuun on vain kuukausi ja olen yhtä kauhuissani ja/tai innoissani kun kaikki muutkin ekaluokkalaiset. Mietin saanko kavereita ja löydänkö ruokalaan. Täytyisi käydä ostamassa vihkoja ja kyniä, ehkä uusi penaali ja tennarit. Mutta ennen kuin tämä huoleton kesärentoilu vaihtuu lukujärjestyksiin ja tenttikirjoihin, aion vielä syödä muutaman limejäätelön, tehdä monta uimareissua, hikoilla ja mäiskiä itikoita lenkkipolulla ja kokeilla valmistaa kirsikkahilloa. Päässäni on sellainen loppukesän kevyt bucket lista. Koska en pääse tästä listaneuroosistani.