Luo uusi blogi

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/16218905/?claim=4veq5w8tgz6″>Follow my blog with Bloglovin</a>

 

Otsikon näkymä oli auki tietokoneen välilehdessä viikkotolkulla. Siitä hetkestä, kun vanha blogi meni tauolle, alkoi päässä surista postaus- ja kuvausideoita. Ja minä kun luulin, ettei minulla ole enää mitään sanottavaa! Juju olikin siinä, että minä ja vanha blogi emme enää vain kohdanneet. Olimme kasvaneet erilleen ja suhteemme oli laimentunut, muistuttaen lähinnä pakollista kämppäkaveruutta. Toista oli pakko sietää, kun ei osannut päästä irtikään. Kunnes tuli se rohkeuden puuska ja lopullinen ero.

Vaan sitten alkoikin se uuden blogin miettiminen. Missä, minkä niminen, millainen ja milloin?! Olin totaalisen kyllästynyt bloggeriin, joka oli kankea ja useinmiten huonosti toimiva. Pallontallaajiin blogi ei ollut mielestäni tarpeeksi reissuhenkinen, joten vastauksen tarjosi yllättäen Lily. Huomasin, että useat seuraamistani blogeista toimivat Lilyn sivustolla ja tulin siihen tulokseen, että ajoittaisesta mainoksien tulvasta huolimatta, sivut olivat ihan jees.

Ja sitten alkoi se nimen miettiminen. Joku lyhyehkö, helposti muistettava ja persoonallinen, niillä kriteereillä lähdin liikkeelle. Ei mitään englanninkielistä, mitä en osaisi lausua. Ei omaa nimeäni, ei mitään mietelausetta. Lopulta, nääntyneenä kaikesta miettimisestä, blogi sai nimekseen Unnukka (noniin ja nyt kaikilla alkoi soida päässä se Pulttiboisin nunnukka-nunnukka – renkutus…). Unnukka on siis jo laajalle levinnyt lempinimeni, jonka armas mieheni Jonas väänsi alkujaan äitini käyttämästä Ninnukasta. Jonas kyllä ehdotti myös, että jos kaipaan blogin nimeen kansainvälisempää vivahdetta, se voisi olla myös Unnucca tai Ynnuccah. Hylkäsin molemmat ehdotukset. Ei savolainen bloggaaja oikein taivu kosmopoliitiksi.

Sitten täytyi vielä luoda raamit sille, millainen blogista tulisi. Ja tulin siihen tulokseen, että samanlainen sekasalaatti kuin aiempikin. Ihan turhaan yritän tunkeutua reissu – tai urheilublogimuottiin, kun kummastakin blogi alkaa aina rönsyillä yli. Ihan varmasti tulen kirjoittamaan salitreeneistä, suklaapatukoista, juoksulenkeistä, aamupaloista, lautapeleistä, reissusuunnitelmista, opiskelupaineista, pannukakuista ja tomaatintaimista. Vanha blogi oli mielestäni ajoittain turhan vakava, mikä juontaa juurensa siitä, että ehkä joskus minäkin olin vakavampi ihminen. Matkan varrella vakavasti otettavuus on kuitenkin karissut ja jäljellä on paljon iloisempi, rennompi, hyvinvoiva ja spontaanimpi minä. Ja se saa näkyä myös blogissa.

 

Ja vastaus viimeiseen, siis milloin – kysymykseen on, että nyt. Uusi uljas Unnukka – blogi starttaa tässä ja nyt! Tervetuloa mukaan!