Kesäajatuksia

Kesä tuntuu jo nyt olleen pitkä ja kuuma (tai no ainakin melko lämmin), vaikka eletää vasta heinäkuuta. Olemme edellisinä vuosina viettäneet touko – ja elokuun usein reissussa. Suomen kesä on typistynyt vain kesä- ja heinäkuuhun, jolloin on tehty töitä reissurahojen eteen. On mukavaa kokea tämä hehkutettu ja hehkuva vuodenaika koko pituudessaan, aurinkoisine aamuineen ja iltapäivän sadekuuroineen. 

Suomireissut ovat olleen kivoja. Lempparikaupunkejani, Tamperetta ja Helsinkiä on käyty morjestamassa jo muutamaankiin kertaan, ja matkoille on mahtunut myös pienenmpiä paikkoja. On ollut ihan kiva olla myös vain kotosalla Kuopiossa. Torilla myydään kaikkea mahdollista mansikoista lippahattuihin, Kallaveden vesi on jääkylmää ja sopii lähinnä pulahtamiseen, lenkkipolkujen varret ovat alkneet tursuta mustikoita. Aina välillä on iskenyt kaukokaipuu, mutta mitään konkreettista se ei ole vielä poikinut. Haaveissa siintää kuitenkin Norjan vuonot tai jokin eurooppalainen pikkukaupunki. 

Olen löytänyt joogan. Tai siis oikeastaan löysin vain uudelleen Yogaian. Ostin joogamatonkin. Aamut on mukavampi aloittaa rauhassa matolla temppuillen, ja kun avaa takapihan oven niin viileä tuulenvire, kesätuoksut ja lintujen laulu on kuin jonkun jumppakeskuksen joogatunnin taustanauha olisi muuttunut todeksi. Myös metsälenkit ovat olleet päivittäisellä ohjelmalistalla. Sen sijaan lihaskuntoharjoitusten kanssa joudun aina hieman patistelemaan itseäni. En millään viitsisi pumpata kahvakuulaa ylös alas.

Meidän pihaan on muuttanut siiliperhe; emo ja kaksi poikasta. Ne ovat käsittämättöman suloisia tonkiessaan pihaa piikit vipattaen. Ei tarvitse avata Avaraa luontoa, kun oma piha on yhtä luontodokumenttia. Marjapuskien marjatkin alkavat kypsyä ja aamupalavakkari on vaihtunut ruisleivästä puuroon, jota peittää jättimäinen marjakeko. Vaikka alussa epäilimme, olisiko meistä omakotitaloasujiksi, niin nyt en vaihtaisi tätä enää mistään hinnasta kerrostalokaksioon ja lasitettuun parvekkeeseen. En vaikka silloin joku muu kiskoisi rikkaruohot pihasta.

img_6781.jpg

img_6812.jpg

img_6868.jpg

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

On maailma meille avoinna

On maailma meille avoinna, kadunkulmasta Atlantin reunaan…” Stella-bändin biisi on kuvannut viime päivien tuntoja. Kaikki on mahdollista, kun ei vain anna periksi. Ei silloinkaan, kun kaikki todennäköisyydet ovat vastaan. Eikä silloin kuin tuntuu, että no antaa olla sitten. Etenkään silloin ei saa antaa periksi. 

Perjantai-aamuna heräsin siihen, että sain kuulla yhden isoimmista unelmistani käyneen toteen. Sain opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta, terveyden edistämisen koulutusohjelmasta, pääaineenani liikuntalääketiede. Viimeiset pari päivää olen fiilistellyt asiaa, syönyt liikaa jäätelöä ilman mitään rajoituksia tai omantunnontuskia ja nukkunut. Olo on kuin maratonin jäljiltä, noin niinkuin henkisesti. Ja vähän fyysisestikin, koska kesänuha kiusaa sitkeästi. En ole tajunnutkaan, kuinka paljon asia on minua stressannut ja kuluttanut voimavaroja kuin salaa. Mutta onhan tämä matka ollut pitkä ja onhan siihen mahtunut vaikka mitä, joten katson todellakin oikeudekseni olla piittaamatta siitä, montako Ben&Jerry’siä on järkevää syödä päivässä ja onko todella tarpeellista nukkua päiväunet seitsemältä illalla. Ainakin nyt muutaman päivän ajan.

En tosiaan uskonut pääseväni sisään tänä vuonna. Edelliskerralla olin kuitenkin kiskonut alle perusopinnot ihan hyvällä menestyksellä ja valmistautunut pääsykokeisiinkin suunnitelmallisesti. Kun viime kevään uurastus päättyikin pettymykseen, teki mieli jättää koko homma sikseen, koska se vain tuntui täysin mahdottomalta saavuttaa. Menkööt ne superihmiset, jotka tähän pystyvät.

Viime kesä ja osa syksyäkin menikin aikalailla reissatessa rinkka selässä, jonka jälkeen alkoi kokonaan uusi arki täällä Kuopiossa. Uusi työ ja kaupunki vei yllättävän paljon resursseja. Sain räävittyä lukukauden aikana kasaan joitain kursseja avoimessa ja yritin lukea pääsykokeisiin aina silloin, kuin siihen oli aikaa; töissä ruokatauolla saatoin kertailla jotain taulukkoa, ennen nukkumaanmenoa yritin painaa mieleeni toista kaaviota. Ajattelin, ettei sellainen voi mitenkään riittää sisäänpääsyyn. Ehkä siksi en juurikaan stressannut, ja pääsykokeet menivät ilman suurempia paineita. Ehkä sattui hyvä tuuri materiaalin ja tehtävien suhteen. En tiedä. Eikä sillä ole mitään väliä. 

Tästä alkaa toisenlainen työnteko ja toisenlainen matka. Ei varmasti mitään kevyttä puuhastelua, mutta voi jestas mun motivaatiota ei horjuta enää mikään. Mutta vielä voisin yhden jäätelön ottaa ennen kuin palaan ruotuun.

IMG_6390.JPG

Työ ja raha Opiskelu