Muistinpas julkaista tämän jutun vielä kesäkuun puolella. Joku muistaa ehkä vanhan blogin puolelta, että meillä on tarkoitus käydä tänä vuonna joka kuukausi treffeillä. Vuorokuukausin keksitään jotain toisen päänmenoksi, koska se on hauskaa tehdä juttuja yhdessä ja toteuttaa asioita, jotka jäisivät yksin vain ”olisi kiva joskus…” – tasolle. Alkuvuoden aikana on treffailtu brunssin, room escape – pelin, eväsretken sekä peli-illan merkeissä.  Täytyy kyllä myöntää, että toukokuun treffit vähän unohtuivat. Oli olevinaan niin paljon kaikkea muuta. 

Koska toukokuun unohtuneet treffit olivat olleet minun vastuullani, halusin skarpata kesäkuussa. Idean treffeihin sain parilta entiseltä työkaverilta, kun olimme porukalla lenkillä ja tasaisin väliajoin nämä jättäytyivät porukasta ja katosivat metsään. Kyse oli tietenkin geokätköilystä! Harrastuksen aloittaminen on luvattoman iisiä: puhelimeen ladataan geocaching – niminen sovellus, jonka avulla voi sitten alkaa haravoida lähialueensa kätköjä. Sovellus ohjaa kohti kätköä kompassin tavoin, ja kertoo kätköstä mm. vaikeus-asteen ja kätkön asettajan kuvauksen. Voisi luulla, että homma on melko helppoa ja leppoisaa, mutta mitä vielä! Tai siis alkuunhan se onkin näin, sen kuin vain seuraa kompassia ja nauttii metsäpoluista. Mutta kun alkaa olla niin lähellä, että sovellus kehottaa aloittamaan kätkön etsinnän niin jo vartin kuluttua me aloittelijat olimme ainakin ihan hiestä märkiä ja itikoiden syömiä. Kätkön löytäminen osoittautui melkoiseksi hommaksi; kiipeilimme kallioilla, tongimme kivenkoloja ja tähyilimme puita. Mutta se fiilis, kun kätkö lopulta löytyi oli kyllä huippu! Ja siihenhän se koko homma perustuukin; vaikeuksien kautta voittoon ja oman nimen raapustaminen kätkön lokikirjaan tuntui suurelta saavutukselta. ’

Ja lisäksi, kaikki lajit – frisbeegolfit, polkujuoksut ja geokätköilyt – jotka vain saavat ihmisiä ulos ja liikkeelle, ovat erittäin tervetulleita trendejä. Miettikää, vielä jotain vuosia sitten näitä lajeja ei ollut olemasskaan tai ainakaan niitä ei harrastettu siinä määrin kuin nykyään. Loppujen lopuksi me etsimme ja löysimme ensimmäisellä kätköilykerralla kolme kätköä (ja paljon kypsiä mustikoita!), ja aikaa moiseen meni pari tuntia. Ja se pari tuntia hujahti kyllä ihan siivillä.