Breaking news: Nainen poistui työpaikaltaan ennen neljää

Helsingin Pasilassa sijaitsevan viraston hallintokerroksen henkilökunnan perjantai-iltapäivä sai dramaattisen käänteen. Määräaikaisessa asiantuntijatehtävässä työskentelevä 33-vuotias nainen ei noudattanut hiljaisesti sovittua ylityökäytäntöä vaan poistui työpaikaltaan viikonlopun viettoon jo vähän ennen kello neljää. Ennen aikaista poistumistaan nainen oli katkaissut virran työpuhelimestaan ja kannettavasta tietokoneestaan ja jättänyt ne työpöydälleen. Myös naisen mappirivistö ja muistiinpanovälineet olivat paikallaan. Hän ei ollut ottanut mukaansa mitään työhön liittyvää aineistoa. 

Järkytys on naisen työyhteisössä käsinkosketeltavissa. Yleensä niin hektiseen avokonttoriin on laskeutunut hämmentynyt hiljaisuus. Tunkkaisen toimistokäytävän seiniltä voi aistia kaikkia askarruttavan kysymyksen: Miksi?

Toimiston aulasta tavoitettu yhteyspäällikkö, yksi tilanteen silminnäkijöistä, kertaa tapahtunutta: 

”Tällä kellokorttilaitteella se ensin leimasi itsenä ulos ja poistui sitten tuosta ovesta hetkeäkään epäröimättä. Rappukäytävästä vielä huuteli mulle, että hasta la vista, baby.”

 Naisen kanssa usein yhteistyötä tehnyt projektisuunnittelija ei ole uskoa tapahtunutta todeksi:

”Kyllähän sen ymmärtää, että tällaista joskus käy suuressa maailmassa. Kun siellä on niitä downshiftaajia. Mutta että täällä omalla työpaikalla, oma työkaveri tekee sellasta. Kyllä tää hiljaiseksi vetää. Ei voi muuta sanoa.”

Viraston kehitysjohtaja pitää alaisensa tekoa ennenkuulumattomana.

”Oli tarkoitus tänään vielä koko yksikön voimin tarkastella meidän prosesseja ja laatia niiden kehittämishankkeesta projektiehdotus. Itse henkilökohtaisesti ehdin jo vaimolle ja lapsille ilmoittaa, että siirretään se illaksi suunniteltu Korkeasaaren-reissu kesälomaan. Ja esimerkiksi meidän some-näkyvyydestä vastaava suunnittelija oli jo soittanut naapurilleen ja pyytänyt hoitamaan koiransa iltalenkityksen. Mun tiimi on sitoutunut tähän duuniin 110-prosenttisesti ja sitten yks petturi vetää muilta maton jalkojen alta.”

Osalla naisen työkavereista järkytys purkautuu vihana. Sinnikkäänä puurtajana tunnettu hankesihteeri tilittää:

”Mä heti ajattelin, että siinä ämmässä on jotain mätää, kun se ei huolinut työsuhdepuhelinta. Se sanoi haluavansa pitää työ- ja vapaa-ajan erillään. Vittu kyllä tässä toiset tekee pitkää päivää, vaikka on kolme lasta, tavoitteellinen juoksuharrastus ja mies käy vieraissa. Että nöyryys siltä puuttuu kokonaan. Eikö se vittu tajua, että pitää olla nöyrä, jos haluaa edetä urallaan. Sen mä vaan sanon, että tästä se ei vähällä selviä. Joutuu viemään sen pikkumyymukinsa jonkun toisen firman kahvihuoneeseen. Jos se nyt enää mitään uutta duunia saa, kun sana kiirii.” 

Viraston johtaja kieltäytyi analysoimasta tapahtunutta ennen kuin sen yksityiskohdat on selvitetty, mutta kommentoi yleisellä tasolla:

”Sanotaan nyt vaikka näin, että en haluaisi yt-kortilla uhkailla, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa on painetta hallinnon tehostamiseen. Pikkujoulupuheessani nimenomaan korostin, että nyt tarvitaan kaikilta talkoohenkeä, joustoja ja venymistä. On selvää, että joudumme tarkastelemaan tällaista omien vapauksien ottamista kriittisesti.” 

Anonyyminä pysyttelevä henkilöstöyksikön edustaja kertoo pelkäävänsä, että muutkin heikosta työmoraalista kärsivät innostuvat seuraamaan naisen esimerkkiä. Viraston viestintä- ja henkilöstöyksiköt onkin jo valjastettu suunnittelemaan sisäinen kampanja vastaavan käytöksen ehkäisemiseksi. 

Viraston henkilökunnalle on järjestetty kriisiapua tapahtuneen käsittelemiseksi. Kenenkään ei tarvitse poistua työpaikalta kotiin viikonlopun aikana. 

Naisen käytös on herättänyt kiivassanaista keskustelua sosiaalisessa mediassa. Someraadin tuomio on selvä: teko on vakava ja armoa ei anneta. Facebookissa ja vauvalehtien keskustelupalstoilla kiertää huhu, jonka mukaan karmaisevaan tekoon syyllistynyt nainen olisi perjantai-illan aikana nähty ainakin leppoisalla iltakävelyllä Töölönlahden ympäristössä ja myöhemmin samana iltana nauttimassa kuivaa valkoviiniä eräässä itäisen kantakaupungin ravintolassa. Naisen väitetään hymyilleen leveästi ja hänen olemustaan kuvailtiin rentoutuneeksi.

Suhteet Oma elämä Työ Uutiset ja yhteiskunta

Uranahjuksen uusi alku

Uraputkeni on rikki, ajatukseni työelämän ja siinä etenemisen osalta ovat jumissa eikä tunnelin päässä näy valoa kuin hädin tuskin taskulampullisen verran. Tiedän, että en ole tuntemusteni kanssa yksin. Työurien pirstaloituminen, epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen ja akateemisen työttömyyden kasvu koskettavat monia kaltaisiani vuosien opiskelun ja sekalaisten työsuhteiden jälkeen omaa polkuaan yhä etsiviä. Syyt uraputken rikkoutumiseen ovat toki jokaisella omansa, mutta taustalla on varmasti myös kaikillle yhteisiä ilmiöitä kuten vakkariduunien vaihtuminen pätkätöihin. 

Se, miten ja miksi minä olen tähän umpikujaani päätynyt, valkenee pikkuhiljaa seuraavien kirjoitusten myötä. Tässä kuitenkin pähkinänkuoressa muutamia virstanpylväitä:

  • Lukion jälkeen vietin välivuoden kansanopistossa vailla sen suurempia tavoitteita. Vuoden saldoksi jäi kaksi melkein valmista approa, pari hyvää ystävää ja puheeseeni tarttunut keskisuomalainen nuotti. 
  • Haahuilin läpi kulttuurialan amk-tutkinnon, jonka sain valmiiksi vuoden tavoiteajasta jäljessä. En missään vaiheessa opintoja uskonut itseeni ja ammatilliseen tulevaisuuteeni vaikka sain lukuisista työharjoittelupaikoistani kiittävää palautetta. Näin jälkikäteen tarkasteltuna opiskeluvuosien tärkein anti keskittyy elämän muille osa-alueille. Tutkinto tuli siinä muun elämän sivutuotteena.
  • Valmistuttuani olin vuoden työttömänä ja paikoin helvetin epätoivoinen. Ajankulukseni lusmuilin ystävieni seurassa, harrastin teatteria ja olin puoli vuotta työkkärin kustantamassa työharjoittelussa.  
  • Lopulta se sitten osui kohdalle (pitkälti siinä työkkärin harjoittelussa hankkimani osaamisen ansiosta): suurin piirtein koulutustani vastaava vakituinen työpaikka. Ei muuta kuin duunin perässä uuteen maakuntaan ja taas uutta puheenpartta omaksumaan. 
  • Kolme neljä vuotta nautin vakituisen työn turvasta, ja olin turhautua kuoliaaksi. Kaavoihinsa kangistunut ja muutosvastarintainen organisaatio sai minut vilkuilemaan sillä silmällä uusia hommia. Lopulta lähdinkin puolen vuoden pätkätyön perässä pääkaupunkiin ja haikeutta tuntematta sanoin heiheit ensimmäiselle pitkäaikaiselle työpaikalleni.
  • Seurasi parin vuoden kiertolaisuus, jonka aikana tein välillä töitä ja välillä jatkoin aiemmin työn ohessa aloittamiani yliopisto-opintoja, jotka sain lopulta myös kunnialla pakettiin.
  • Opiskeluun liittyvän työharjoittelun kautta sain jalan nykyisen työnantajani oven väliin. Tuo lafka maksaa minulle palkkaa kohta neljättä vuotta, titteli ja työnkuva on tosin vaihtunut moneen kertaan. Firma on myös tarjonnut minulle kyseenalaisen kunnian määräaikaisten työsopimusten kuningattarena. Sijaisuuksia ja projektiluonteisia hommia on ansioluettelossa noin kymmenen erillisen työsopimuksen verran. Mutta mikäs siinä, muutoksiin sopeutuminen on ehdottomasti yksi vahvuuksistani. Duunia on toistaiseksi tarjolla kesän yli eikä jatkosta ole tietoa.

Työhakemusten rustaaminen on siis ajankohtaista taas kesähelteiden häivyttyä. Muutaman kuukauden työttömyys ei kaataisi talouttani tai mielenterveyttäni, mutta vaikutan alalla, jossa vaihtopenkkiläinen tippuu nopeasti kehityksen kelkasta. Paine uuden duunin nappaamiseen on siis olemassa. Pätkätyöllisyys sinänsä ei ole minulle ongelma vaan ammatillisen identiteettini hauraus. 

En halua voivotella tilannettani ikuisesti. Seuraavia työpaikkoja etsiessäni ja uratarinaani luodessani minun on pakko uskoa itseeni. Siksi päätin aloittaa aktiivisen prosessoinnin, jonka toivon johtavan kirkkaampaan tulevaisuudenkuvaan. Toivon, että tämä uunituore blogini on siinä minulle avuksi. Koska (työ)elämässä on yhdelle naiselle stressiä tarpeeksi muutenkin, en aseta tavoitteita bloggaustahdille tai kirjoitusten pituudelle. Bloggaan silloin, kun päässäni risteilee asioita, jotka olisi hyvä purkaa kirjalliseen muotoon. Ensisijainen tavoitteeni on auttaa itseäni, mutta toivottavasti jorinoistani on iloa muillekin uraputkirikkoaan paikkaileville. Jos siellä internetin äärellä on kohtalotovereita, ilmiantakaa itsenne kommenttiboksissa. Tsempataan toisiamme!

 

Suhteet Oma elämä Mieli Työ