Illastin kahden pitkäaikaisen ystäväni kanssa viikonloppuna Kallion Winossa. Wino on ravintola ja alkuviinibaari, jossa yhdistää kiinnostava viinivalikoima ja fine dining -tasoinen bistroruoka. Jo ennestään olin kuullut Winon viineistä. Ravintola kertoo verkkosivuillaan, että tarjolla on viikoittain vaihtuva kattaus vanhan maailman natural-viinejä. 

Alkuun piti siis ehdottomasti tilata samppanjaa (15 e à lasi). Ja voi pyhä jysäys se oli nimittäin hyvää. Toooodella hyvää. Sitä piti saada myöhemmin myös lisää puolikas lasi (liian harvoin käytetty mahdollisuus!). Muuta en ravintolareissulla tilannutkaan. 

Winossa reiluhkon alkuruuan kokoisia annoksia suositellaan tilattavan 2-3 per henkilö. Meitä oli kolmen hengen seurua ja jaoimme yhdessä 5 annosta. Annoksia ei ole tehty jaettavaksi, mutta meitä ei tämä haitannut – halusimme maistaa kaikkea. Lisäksi tähän saattoi vaikuttaa se, että napostelimme meillä ennen ravintolaa kaikkea mahdollista: suklaata, juustokeksejä, riisipiirakoita, ruis snackseja…

Vasemmalta: nieriää ja rapuja, karitsatartar ja palsternakkaa, tattipelmenit.

Etualalla tattipelmenit. Nam! Mauista tuli mieleen jostain syystä myös joulu. Myös suppilovahveroita hyödynnetty! 

Meidän ehdoton suosikkimme. Sorsaa ja tryffeliperunapyrettä, lehtikaalia ja pihlajanmarjakastiketta. Herkullista, äärettömän herkullista. 

Karitsatartar ja palsternakkaa. Tartar ei ole koskaan ollut my cup of tea, mutta ystävät tykkäsivät. Kiitosta suppilovahveroiden käytöstä – ravintola hyödyntää sesongin tuotteita. Annos ei kuitenkaan yltänyt top-listalle: annoksista löytyi kovaa kilpakumppania toisensa perään! 

Vasemmalla nieriää ja rapuja. Herkullista. Yksi myös suosikeistamme. Erittäin maukas kastike. 

Tattipelmenit ansaitsevat myös lähikuvan. Kastike oli ihanaa. 

Hirvenpaistia ja häränhäntäkroketti. Todella hyvää, mutta paisti hieman sitkeää. Häränhäntäkroketti pääsi lemppareihimme. 

Olimme kovin yksimielisiä suosikeistamme, kuten näette. Kolmen ihmisen validoima suositus siis Winon annoksista, voila! Kurpitsakeitto lakritsilla jäi kaihertamaan mieltämme. Se pitää vielä kokea. 

Paikan tunnelma oli mielestäni onnistunut. Kun astui Fleminginkadulta sisään ravintolaan, tuntui kun olisi ihan jossain muualla kuin Fleminginkadulla tai Kalliossa. Ehkäpä jopa jossain ulkomailla. 

Lisää tällaisia paikkoja Kallioon! Onneksi niitä on jo ropissut mukavaa, tasaista tahtia. 

Muista pöytävaraus.