Juliaihminen kirjoitti muutama päivä sitten hyvän, pohdiskelevan tekstin siitä, mikä on hänen arvojensa mukaista elämää ja kuinka sitä elämää tulisi tallustaa eteenpäin. Olen itse miettinyt samoja asioita todella paljon, erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana.

Mitä haluan saavuttaa? Mikä oikeastaan on minulle tärkeää? Mitkä on arvojani ja haaveitani, ja toteutuvatko ne arjessa? 

Olen todennut, että minulle arjessa tärkeää on perhe, ystävät, luonto, työ, mutta samalla vapaa-aika. Tarkemmin eriteltynä minulle iloa toisi mökkeily, huonekasvien kasvattaminen, taideharrastus, matkustaminen, ulkomailla asuminen ja esim. kahvilla käyminen ystävien kanssa. Ja henkevät keskustelut. Niistä huonekasvit, taide ja kahvittelu toteutuvat hyvin tällä hetkellä.

Toinen asia onkin ura: mikä on uran merkitys tässä kokonaisuudessa? 

Olen yhden ystäväni kanssa pohtinut tätä aihetta todella paljon. Mietimme, mitä oikein haluamme. Mitä haluamme saavuttaa, ja mikä meidät tekee onnelliseksi? Voiko työ tehdä oikeasti onnelliseksi ja tuoda sellaista täyttymystä elämään, mitä haluaisimme? 

Onko outoa tai paradoksaalista vaatia uralta paljon, jos arvostaa korkealle myös vapaa-aikaa? 

Näkemykseni mukaan on kaksi vaihtoehtoa ajatella tyytyväisyyttä työhön ja myös kaksi eri koulukuntaa.

1) Tehdä työtä, josta on ylpeä joka päivä. Työtä, josta tuntee suurta paloa, näkee kättensä jäljen ja haluaa tehdä sitä, koska se on tyydyttävää ja antoisaa. Merkityksellistä! 

2) Unohtaa kohta 1) ja hankkia mieluummin muuta sisältöä elämään, esimerkiksi intohimoisen harrastuksen kautta tai muun vastaavan.

Ensimmäinen koulukunta on uskoakseni nuorempaa, ja heille arvot ovat tärkeitä. Tähän kuuluvat varmasti nuoret yrittäjät. Ensimmäinen kohta voi olla myös klisee tai utopistinen haave. 

Toinen koulukunta on vanhempaa, tai sellaista, joka on tehnyt päätöksen etsiä paloa jostain muualta. 

Kysymykseni kuuluukin: onko kohta 1 mahdollinen, ja voisiko siihen yhdistää kohdan 2? Kuinka se käytännössä tehdään? Miten työstä tulee intohimo? Jokaiselle on varmasti tuttu flow-kokemus töistä, kun työt sujuu ja rullaa. Joka päivähän näin ei tietenkään voi olla. 

Uskon, että 1. kohta on mahdollinen. Sinne tähtään. Haluan tehdä tehokkaasti päivän työt – jotka herättävät minussa paloa – ja siirtyä viettämään laadukasta vapaa-aikaa, johon sisältyy arvojeni mukaisia asioita. Mökillä haluan viettää etätyöviikkoja. 

Koska elämässä ei pidä turhan pitkään jarrutella asioita, joita haluaa, otamme myös kissan – lemmikkikuume on kova, ja nyt saa riittää pohdiskelu. Samoin haluan ajatella muistakin asioista. Perhe on minulle tärkeä. Yhä viihdymme Helsingissä, mutta perheet asuvat Keski-Suomessa. Haluan myös matkustaa. Siksi haluamisen sijaan olisi suotuisampaa ehkä varata liput ja säästää rahaa sitä varten. 

Kuitenkaan työ ei ole elämässä tärkeintä. Mutta se on parhaimmillaan erittäin innostava lisä. 

/M