Tänään oli jokseenkin hauska (hillitön) päivä. Suuntasin pitkäaikaisimman ystäväni, kaasoni T:n kanssa Nuuksioon rauhoittumaan (riehumaan, kuten aina). Kiersimme Haukkalammelta lähtevän Haukankierroksen, joka on noin 4 km. Nautimme ihanista metsämaisemista ja kuuntelimme luonnon ääniä (kälätimme suu vaahdossa taukoamatta). 

Otimme muutaman tilannekuvan (100 hyvin harkittua, sommiteltua kuvaa) matkan varrella (T:n SD-kortti täyttyi), ja istahdimme välillä kalliolle lepuuttamaan (syömään karkkia). Onneksi olin varautunut valokuviin pukemalla päälleni lukiossa hankitut läyhypunttiset tuulipuvun housut (kiinteä osa tyylikoodiani).

Oli ihanaa (oli ihanaa). Reitti oli juuri sopiva, ja päättyi tulipaikalle (kiersimme reitin taktisesti ”väärin päin”). Paistoimme makkaraa (josta toisen heitin tuleen vahingossa) ja joimme mehua. 

Lenkin jälkeen päätimme lähteä vielä kahville Haltiaan. Parkkipaikalle kävellessämme päässäni alkoi jostain syystä soida se Hiiala hiiala hei -laulu, jolle vähän naureskelimme (voimakkaasti hohotimme, menimme käsikynkkää ja lauloimme).

Ajoimme Haltiaan, ja automatkan ajan yritin laulaa Jänis istui maassa ja Piippolan vaarilla oli talo niin hyvin kuin vain osasin. Meni ihan hyvin. T:tä nauratti (en ihmettele, mutta olin silti tosissani). 

Haltian kahvilassa jatkoimme rentoutumista ja ihastelimme metsässä ottamiamme kuvia (räkätimme niin, että kahvit melkein lensivät nenästä). Olipa mukaan mahtunut pari vekkulia ilmettä ja hassua asetelmaa (tilannekomiikkaa). 

Kiitos. Tänä yönä maistuu varmasti uni!

<3