Kesän lopulla usein jo odottaa syksyä (syksyn vaatteita). 

Tänä kesänä ei kuitenkaan käynyt niin, ja syksyn tulo hieman harmitti. Lopulta, kun tajusin, että se on menoa nyt, lehdet tippuvat ja ilma on kolea, syksy tuntuikin ihan kivalta. Erityisesti silloin, kun kävelin Hesperianpuiston ohi aamuisin ja iltapäivisin ja räpsin turistin lailla kuvia. Loppujen lopuksi minut teki iloiseksi se, että sain ottaa talvitakin kaapista ilman suurempia ajatuksia ja hylätä työmatkapyöräilyn, koska oli oikeasti jo niin kylmä.

Tänään taas oli upea syyspäivä, ja aurinko paistoi. Joka päivä ei silti viitsi kykkiä Hesperianpuistossa…

Nyt on pakko myös sanoa, että odotan jo vähän joulua. Lähinnä joululahjojen ostamista (niin kivaa, mutta stressaavaa keksiä, mistä joku voisi pitää), jouluruokien syömistä (kiitos äiti), iänikuisia, sata kertaa kuultuja joululauluja (nostalgiaa), lumiukko-ohjelmaa jouluaattona (jonka oikeasti aina unohdan lopulta tai en jaksa katsoa) joulu-iltojen leffoja (nähty viistoista kertaa, aina naurattaa) ja suklaata (jota pitää tänä vuonna syödä viime vuotta enemmän). Ah. Joulussa on jotain taianomaista, eli taidan olla jo joulutuulella. 

Tammikuussa on taas ihan eri fiilis, kun päivät alkavat pidentyä. Sitten voinkin alkaa odottaa jo kevättä 🙂

M