Miten jooga on auttanut minua matkallani äidiksi ja vauva-arjessa?

Disclaimer: Teksti pohjautuu omiin kokemuksiini yhden 5kk ikäisen vauvan äitinä. En ole raskausajan ja synnytyksen ammattilainen. Joogaa olen harjoittanut ja opiskellut sekä opettanut noin viisi vuotta. Aihe on monille ymmärrettävästi kipeä, eikä tarkoitukseni ole vähätellä kenenkään kokemuksia, eikä tarjota automaattisesti toimivia tai helppoja ratkaisuja. Uskon myös, että kaikki voi mennä erittäin hyvin vaikka ei olisi koskaan joogannut – tai vastaavasti pitkän linjan joogikaan ei automaattisesti säästy haasteilta tai komplikaatioilta. Tarkoitukseni on pohtia oman kokemukseni kautta, miten uskon joogan vahvistaneen hedelmällisyyttäni, tehneen raskausajasta lähes fyysisesti oireettoman, auttanut synnytystäni sekä siitä palautumista, ja jopa sujuvaa imettämistä. Avaan lopussa, mitä tarkoitan joogalla omalla kohdallani.

Oma tarinani äidiksi tulemisessa alkoi jo vuosia raskaaksi tuloa aiemmin. Noin 22-vuotiaana sairastuin syömishäiriöön – en sairaalahoitoa tai terapiaa vaativaan, mutta kuitenkin jättäen pitkäaikaisia jälkiä kehoon. Hormonitoimintani käytännössä loppui; en hikoillut millään, kuukautiseni loppuivat eikä niitä sen koomin näkynyt yli kahteen vuoteen. Punasolujen määrä romahti ja yleiskuntoni romahti. Tämä ei ole kuitenkaan tarinani syömishäiriöstä, joten hyppään toipumisprosessin yli. Lyhyesti – monipuolistin takaisin ruokavaliotani, sekä löysin joogan, joka auttoi itsetutkiskelussa ja erilaisten ajatus-, uskomus- ja käyttäytymismallien työstämisessä. Tämänkin jälkeen meni kauan, vuosia, ennen kuin tunsin kuukautiskiertoni jokseenkin säännöllistyneen.

Pari vuotta sitten alkaessani tiedostamaan, että haluaisin lapsia muutaman vuoden sisällä, heräsi samalla pelko, että taustani ja edelleen epäsäännöllinen kiertoni vaikeuttaisi raskaaksi tulemista. Toisin kuitenkin kävi ja tulinkin raskaaksi jo ennen kun kerkesimme mieheni kanssa edes päättämään olevamme valmiita vanhemmiksi (saan kiittää epäsäännöllistä kiertoani siitä, että perheessämme on nyt vauva 😀 <3). En väitä, että jooga olisi ollut syy hedelmällisyyteeni ja helppoon raskautumiseen, mutta uskon, että joogan vakiintuminen osaksi elämääni on auttanut kehoni ja mieleni saattamista sellaiseen tasapainoon, jossa hedelmöittyminen on ollut mahdollista. 

Raskausaika on jokaiselle ja jokaisessa raskaudessa yksilöllinen, uniikki kokemus ja ymmärtääkseni kuka tahansa voi kärsiä erityisen vaikeista raskausoireista, ilman että sitä voisi mitenkään etukäteen ennustaa. Tämäkin perustuu siis ainoastaan omaan kokemukseeni yhden raskauden läpikäyneenä. Muiden raskauskokemuksia kuulleena (ja facebookin helmikuiset-ryhmää seuranneena :D), olen ihmettelin kuitenkin lähes päivittäin, kuinka vähällä itse pääsin. En pitänyt lainkaan raskaana olemisesta mutta se johtui pitkälti siitä, etten voinut joogata enää entiseen tapaan ja tämä harmitti. Säästyin kuitenkin pahoinvoinnilta (alun heikotusta ja väsymystä lukuunottamatta), aivosumulta, liitos- ja häpyluunkivuilta, selkäkivuilta ja muilta raskausajan tyypillisiltä vaivoilta läpi raskauden. Töitä pystyin tekemään normaalisti koko raskausajan ja tahtini vain kiihtyi loppua kohden. En kokenut kertaakaan tarvetta käydä osteopatilla tai muussa hoidossa. Pystyin liikkumaan normaalisti synnytykseen asti (toki monet joogaliikkeet ja vatsalihakset poislukien). Synnytystä edeltävänä iltana juoksin energiaa täynnä lukuisia kertoja talomme rappuja ylös alas.

On hyvin mahdollista, että sain “hyvät geenit” tämän asian suhteen tai että pääsin juuri tässä raskaudessa vähällä, mutta uskon vakaasti, että sekä joogataustani, että läpi raskauden tekemäni pienet jooga-, hengitys- sekä meditaatioharjoitukset auttoivat minua säästymään monilta tyypillisiltä raskausajan vaivoilta ja voimaan läpi raskauden fyysisesti erittäin hyvin.

Ja sitten se synnytys <3 Siitä minulla on lähes ainoastaan lämpimiä muistoja ja voisinkin synnyttää vaikka heti uudestaan. Voisin myös sijaissynnyttää, jos siihen ei kuuluisi raskaana olemista.. Synnytykseen suhtauduin uteliaisuudella ja innostuksella. Toivoin synnytystä alateitse ilman kivunlievitystä. Kuten synnytyspostauksessa kerroin, minulla ei ole mitään kivunlievityksiä vastaan, mutta koin itse helpommaksi kokea synnytystuntemukset ilman puudutteita, jotta en menettäisi kehoni hallinnan tunnetta synnyttäessä. Synnytykseni eteni nopeasti, avauduin kotona ns. ponnistusvalmiiksi, säästyin repeämiltä tai nirhaumilta ja luomuna mentiin. Täydellinen tyttömme syntyi vauhdikkaasti ja on ollut varsinainen ilo- ja energiapilleri alusta asti <3. Synnytyksestä palauduin (salaman)nopeasti. En varmaankaan tule unohtamaan, kuinka olimme siirtyneet synnytyssalista osastolle ja pari tuntia synnytyksen jälkeen uusi kätilö tuli tarkistamaan vointiamme. Istuin lotusasennossa sairaalasängyllä vauvani kanssa ja kätilö katseli ympärilleen, oliko synnyttäjä jossain, luuli minua hänen siskoksi tms. 😀 Palautuminen synnytyksestä “takaisin normaaliin” vei toki kauemmin, mutta olen kiitollinen, että jaksoin ja paloin halusta päästä ulos kävelemään jo parin päivän sisällä. Kotiuduimme ensisynnyttäjinä poikkeuksellisen nopeasti, 1,5 vuorokauden sisällä synnytyksestä, koska voimme niin hyvin ja halusimme kotiin. 

Tarkoitukseni ei ole vain luetella miten “helppoa” matkani on ollut (se on ollut monella muulla tapaa haastavaa ja aiheuttanut ahdistusta mutta ehkä siitä myöhemmin). Olen pohtinut jatkuvasti, mikä on ollut syy tähän, ja miten voisin tarjota tukeani ja käytännön työkaluja myös muille tuleville äideille. Hedelmöittyminen, raskausaika, synnytys, imettäminen, palautuminen ja arki pienen vauvan kanssa vaativat kaikki keholta ja mieleltä TODELLA paljon. Koska syvä toiveeni on myös, että jokainen vanhemmaksi haluava saisi kokea äitiyden tai isyyden, ja pystyisi nauttimaan matkasta mahdollisimman paljon,  koen tehtäväkseni vähintään osallistua keskusteluun (mahdollisesti tulevaisuudessa muutakin!). Kerronkin nyt, miten uskon joogan hyödyttäneen itseäni tälläkin elämän osa-alueella.

Jooga on ollut elämässäni vuosien ajan. Monille tyypillisesti innostuin ensin joogan fyysisestä puolesta. Tunsin löytäneeni liikuntamuodon, jossa oli jatkuva kehittymisen mahdollisuus. Se ei ollut liian intensiivistä (vielä toipuvalle) keholleni, mutta tarjosi jatkuvaa haastetta ja uusia mahdollisuuksia. Rakastan joogaharjoituksen tuovaa tunnetta; inspiroidun omasta kehostani ja selkiytyvistä ajatuksista sekä läsnäolon tunteesta, ja liikutunkin usein kesken harjoituksen. Koen joogan tuoneen elämäniloa, uteliaisuutta ja rohkeutta elämääni. Jokainen harjoitus auttaa kehoani hengittämään vapaammin, eli hapen virtaamaan tehokkaammin elimistössä. Uskon itämaisen lääketieteen tapaan tämän olevan avain kokonaisvaltaiseen terveyteen. Tunnen joogan tehneen minusta vuosien myötä terveemmän ja elinvoimaisemman; säännöllinen harjoitus on tuonut voimaa, notkeutta ja tasapainoa niin henkisesti kuin fyysisesti.  Fyysiset hyödyt eivät jää vaan kehon tasolle, vaan välittyvät koko elämään. Jooga on kokonaisvaltainen tapa huolehtia terveydestä. Se on ollut minulle keino käsitellä ja purkaa (myös tiedostamatonta) stressiä niin kehosta kuin mielestä.

Fyysisen harjoituksen lisäksi rentoutuminen, läsnäolo- ja hengitysharjoitukset ovat tärkeä osa joogaa. Niiden merkitys on korostunut omassa elämässäni viime vuosina, ja uskonkin myös rauhoittumisen ja rentoutumisen taidon olevan avainasemassa myös matkalla äitiyteen.

Uskon, että taustani joogan parissa ja valmistautumisesta synnytykseen raskausaikana oli hyötyä, eikä matkani raskaaksi tulemisesta helppoon synnytykseen olisi ollut tämännäköinen, jos jooga ei olisi kulkenut mukana elämässäni. Olin valmistautunut synnytykseen (joogataustan lisäksi) kevyellä joogalla, visualisointiharjoituksilla ja meditoimalla erityisesti synnytystä edeltävinä viikkoina ja päivinä. Korostan, etten todellakaan suorittanut mitään näistä – 15 minuuttia kevyttä tai restorativiista joogaa ja muutama minuutti hengittelyä päivittäin oli minulle usein tarpeeksi. 

Vielä loppuun haluan painottaa, että tekstin tarkoitus ei ollut kehuskella omaa kokemustani. Kirjoitin tämän, koska olen matkan varrella pohtinut, miten voisin auttaa muita tulevia äitejä. Hedelmöittymiseen, raskausaikaan, synnytykseen ja siitä palautumiseen liittyy jokaisella NIIN paljon kaikkea uutta, että jokainen äiti ansaitsee helpotusta omiin haasteisiinsa. Itse uskon, että jooga kaikessa monipuolisuudessaan on ollut minulle tärkein tekijä omalla matkallani. 

Millaisia ajatuksia tämä herätti teissä? Olen avoin keskustelulle ja kuulemaan juuri sinun ajatuksia aiheesta. <3