Otsikko sen kiteyttää. Lähdin Hangosta lähes lennosta (yksi kotona vietetty uneton yö) omalle mökille, perheen pariin. Minulla on usein aina vaikeuksia vain olla. Tulen nopeasti levottomaksi kun en käytä aikaani itseäni kehittävällä tavalla, oli kyseessä sitten töiden teko, urheilusessio tai keskustelu. Enkä nyt tarkoita että obsessoisin käymieni keskusteluiden syvällisempää merkitystä sen aikana, mutta pyrin kyllä tietoisesti viemään keskustelut, joogaharjoitukseni ja kulloisenkin tekemiseni jollain tavalla uudelle ulottuvuudelle. 

Tiedostan kuitenkin, että taipumukseni jatkuvasti kehittyä ja laajentua ihmisenä pidemmän päälle uuvuttaa jos teen siitä pakkomielteistä. Joskus parhain itseni kehittäjä olisi taito nauttia tekemättömyydestä. Tehdä juuri sitä mitä huvittaa, järkeilemättä pakkomielteisesti sitä, miten henkinen pääomani tästä tekemisestä hyötyy. Nytkin olen mielessäni laatinut to do listan mökille: lenkkiä, tennistä, töitä, kirjoittamista, lukemista, joogaa. Ja ihanaahan tuo kaikki on, mutta haluan pitää tavoitteellisuuden loitolla näin lomalla. 

 Normaalisti olen melko kurinalainen projekteissani, nyt annan kurinalaisesti luvan itselleni  tehdä sitä mikä milloinkin tuntuu parhaalta, oli se sitten joogaa tai suklaan syömistä, suppailua tai kirjan lukua. Töitäkään ei ole pakko tehdä, jos kukaan ei siitä kärsi. Onhan nyt heinäkuu, ja (onneksi) Suomessa ihmiset osaavat laittaa omalla alallani hommat jäihin vuoden parhaan ajan kunniaksi. 🙂 Eilen väsymyksissäni maistui se suklaa ja sängyssä loikoilu hyvin, tänään hyvin levänneenä käväisin jo lyhyellä lenkillä. Taas myös totesin kuinka uni on perusta kaikelle muulle hyvinvoinnille, voisinkin kirjoittaa aiheesta lisää. 

Onko siellä samanlaisia mental turbulence -luonteita? Toivottavasti kaikilla on aikaa hieman hiljentää tahtia näin heinäkuussa? <3 

xxx