Kiitos kasvatukseni, minua on aina kannustettu tarttumaan kiinnostaviin projekteihin miettimättä heti onko se rahallisesti kannattavaa – lyhyellä aikavälillä. Monia työharjotteluita, ylimääräisiä koulukursseja ja matkoja tehneenä voin todeta että olen rikkaampi kun mitä hieman korkeampi kasa rahaa pankkitililläni olisi voinut viime vuosina minulle antaa. Eri mutkien ja kokeilujen kautta olen päätynyt lähemmäs ja lähemmäs työtä jossa minulle maksetaan työstä, josta todella nautin. Kiitos rohkeuteni kyseenalaistaa, olla utelias ja tarttua tilaisuuksiin, tilanteeni on nyt täysin toinen kun muutama vuosi sitten. Tuolloin tein työtä josta en kokenut saavani mitään muuta kuin rahaa. Tämän todettuani olen kokeillut vähän kaikennäköisiä töitä tarjoilusta mallinhommiin ja strategiointiin digimarkkointitoimistossa, asunut neljällä eri mantereella, vaihtanut pääainettani aina kun jotain vielä kiinnostavampaa on osunut silmääni. Ottanut extrakursseja, opiskellut itsenäisesti, matkustanut uusiin paikkoihin, tutustunut ihmisiin ympäri maailmaa. Harvoin oli näistä rahallista hyötyä minulle, mutta upeiden kokemuksien lisäksi uskon kaikesta karttuneesta olevan myöhemmin myös suoraa hyötyä. Jokainen valitsemasi polku voi tuoda uuden liikeidean tai työtarjouksen, tai vaikka ei toisi, opit itsestäsi lisää ja rikastutat henkistä pääomaasi. Henkisellä pääomalla kun kerryttämme fyysisen pääoman. 

Olen itse muun muassa tehnyt vapaaehtoistöitä luomumaatilalla Balilla kolme viikkoa – en tienannut mutta minut majoitettiin ja ruokittiin lähiruoalla, ja opin luomuviljelystä huomattavasti enemmän kun koulun penkillä. Tein palkattoman työharjoittelun koska pääsin sen myötä New Yorkiin ja Hong Kongiin – kiitos yliopiston tuen tämä oli mahdollista mutta pankkitili ei päässyt karttumaan. Hong Kongista palattuani aloitin jälleen harjoittelijana, sillä minulla ei ollut kokemusta sosiaalisen median vastaavan hommista – näinpä ilomielin otin mahtavan pestiin vastaan vaikka siitä alkuun ei maksettu markkinahintaa. Hoidin hommani hyvin ja palkkani nostettiin 1,5 kuukauden jälkeen normaalitasolle. Etelä-Afrikassa halusin oppia ruoasta, viineistä ja tarjoilusta, niinpä aloitin työt lempiviinitilani fine dining ravintolassa. Randeissa tienaamani palkka ei suomalaiselle ollut päätähuimaava (tosin tässä huippuravintolassa illallistavat tippasivat oikein mukavasti), mutta opin valtavasti. Niin viineistä kuin ruoasta, asiakaspalvelutaidoista, tapasin huippuihmisiä ja kuulin heidän tarinoitaan ympäri maailmaa. Olin osana etelä-afrikkalais nuorten yhteisöä, joka ei ollut vaihto-opiskelijana itsestäänselvyys. Nyt Suomeen palatessani (KTM:nä) olen tehnyt siskoni startupille hommia, koska se on a) kivaa b) merkityksellistä c) opin uutta d) inspiroidun. Tällä hetkellä opetan joogaa maksa mitä haluat periaatteella, koska jokainen tunti on myös minulle oppitunti opettajana. Tartun mallinhommiin liittyviin pyyntöihin maksettiin niistä tai ei, koska olen utelias, ja haluan oppia lisää. Sitähän tämä elämä on, jatkuvaa elämästä oppimista. Kaikki nämä työkokemukset ovat olleet minulle mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. 

Jos olisin aina mennyt parhaan mahdollisen sen hetkisen palkkatason perässä, olisin seuraavinakin kauppiskesinä jatkanut suuressa yrityksessä, laskentahommissa. Enkä nyt todellakaan sano että tässä olisi mitään väärää, päinvastoin, mutta minulle nämä työt eivät sopineet. Olen kuitenkin aina halunnut oppia lisää, nähdä lisää, tehdä kiinnostavia asioita. Moneen vuoteen eivät tuloni ole olleet samalla tasolla kun noina ensimmäisinä kauppis”corpo”kesinä. Selviänkö, on ollut pahin pelkoni varman tulon riskeeraamisessa. Ilokseni voin todeta, että olen nauttinut elämästä enemmän kuin ikinä olisin kerennyt jos olisin toistanut nuo kesät aina vain uudelleen, JA olen edelleen hengissä, pystyen elämään mukavaa elämää. 

Kun ystäväni, lahjakas valokuvaaja Domi kysyin haluisinko tehdä yhteistyökuvaukset hänen ja hääpukusuunnittelija Heidi Tuiskun kanssa, ei päätös ollut vaikea. En ole ennen ollut ammattimallina, mutta uskoin pärjääväni. Kuvaukset eivät olleet kylmyyden takia miellyttävimmät, mutta lämmin suihku sunnuntai-iltana tuntui paremmalta kun koskaan, kun takana oli haastava mutta antoisa päivä. Saimme upeita kuvia, ja sain hyvän mielen kun pystyin olemaan mukana tuottamassa markkinointimateriaalia upealle hääpukusuunnittelijalle. Olen myös oppinut että kun ei odota palveluksiltaan mitään, ne usein tulevat takaisin sinulle. Tämä kuvaus johti täysin uudenlaiseen mahdollisuuteen, ja uuden inspiroivan ihmisen tapaamiseen. Itse ajattelen niin että ei kannata aina laskea rahalllista hyötyä tai jättää jotain työtä tekemättä jos siitä ei makseta. Usein opit tästä kokemuksesta jotain arvokkaampaa kuin raha, ja tämä saattaa hyvinkin johtaa johonkin toiseen projektiin josta maksetaan, paremmin kun uskalsit toivoa.

Tämä esimerkki koski vain minun ”malliurahaaveitani”, mutta sama pätee jokaiseen alaan. Uskon tämän olevan bloggareiden keskuudessa samaistuttava aihe. Olisi tosi kiva kuulla millaisia ajatuksia teillä on työnteosta ja ”varmasta” ja ”epävarmoista” tuloista?

P.S. Olin muuten todella out of comfort zone noilla meikeillä. Käytän meikkiä ylipäätään todella vähän. Mutta sitähän se mallinhomma on, toisen roolin omaksumista. 😉 ”Behind the scenes” kuvia ja ajatuksia kyseisen viikonlopun jälkeen olen kirjoittanut tänne. 

Kuvat: Dominika Montonen-Koivisto

Puvut: Heidi Tuisku / Ateljé Tuhkimotarina

Meikki: MUAH 

Kukat: Kukkapalvelu Freesi