Sinä.

Olet analyyttinen, osaat kirjoittaa, pohtia ja ajatella. Olet suoraviivainen ja tavoitteellinen ratkaisija pinnaltasi, pinnan alla sinusta löytyy  haaveilija ja taiteilija. Mielenkiintoinen yhdistelmä.

Sinun elämäsi ei ole tässä, vaikka uskot niin. Se on ottanut erilaisen käänteen, ravistellut, kyseenalaistanut, haastanut. Uudet alut eivät ole hauskoja ja inspiroivia mahdollisuuksia uuteen elämään, ne ovat verinaarmuille repiviä lähitaisteluja, joiden taittumisen arkea kohtii huomaa ihon paranemisesta ja arpien vaalenemisesta. Tie ei enää olekaan mukulakivinen, metsän peittoon katoava ura vaan polku, jonka varrelta alkaa jo huomata luonnon ja  maailman kauneuden, makeat mustikat ja kirpeät puolukat, puiden välistä siivilöityvän valon ja auringon kultaisen hehkun.

Uusi tiesi on alussa, tiedän sen. Pakkaat reppusi uudestaan, ravistelet sieltä menneet lastit, kierrätät, heität roskiin, luovutat, uudistat. Sitten nostat repun selkääsi ja lähdet eteenpäin. Katsot vielä kerran taaksesi polun mutkassa, sen jälkeen sille ei ole tarvetta. Katson perääsi hymyillen ja mieli rauhallisena. Haluan sinulle kaiken mahdollisen onnen  uudelle polullesi. Meidän tiemme erkanevat tässä. Minä käännyn omalta polultani katsomaan vielä kerran perääsi, sitten jatkan toiseen suuntaan.

Onnea matkaan, ystäväni.