Arjen kauneus

– Tuleeks sun ikävä meitä?
– Varmasti. On aina samaan aikaan ihanaa ja haikeaa nähdä teidän lähtevän.
– Miks se on ihanaa?
– Koska teidän kuuluu lähteä suureen maailmaan. Mut me pysytään täällä. Te voitte aina palata.
– Sä taidat oikeasti tykätä meistä.
– Niin kuin me kaikki täällä tykätään teistä.

– Saadaaks me ne arvosanat?
– Ette vielä.
– Höh. Mitä me sit tehdään? Sä oot vähä hidas.

– Mä lennän kotimaahan toukokuun vika päivä.
– Kiva! Mut sä et sitten ole täällä vikana koulupäivänä.
– Saaks mä mun tokarin jo ennen?
– Et, ikävä kyllä.
– Höh. Voiks sä sit ottaa siitä kuvan ja lähettää mulle?

– Oonks mä koskaan näyttänyt mun siskon kuvaa?
– Et, sä olet puhunut sun siskosta paljon.
– Kato, miten kaunis se on. Ja fiksu. Ja kiltti.
– Niin kuin sinäkin.
– Oikeasti? Hih.

– Oliks mun satu hyvä?
– Mä en muista, kenen satu on mikäkin. Olen lukenut osan.
– Höh. Mun satu on niin outo, et kyl muistat. Tai sit se oli niin huono, ettei haluu sanoa.

– Mennäänkö me ens kuussa jäätelölle?
– Jos on nätti ilma.
– Varmaan on nätti ilma.

– Tykkäätsä salmiakista?
– Joo, tykkään. Erityisesti jätskissä.
– Sä oot outo. Mut kai sä tykkäät kaikesta oudosta.

– Mitä mä nyt teen, kun se kirja piti palauttaa jo?
– Sä et ole saanut luettua sitä kahdessa kuukaudessa.
– No, emmä jaksanut.
– Sit sä olet pulassa.
– No voi vittu kiitos.
– Anteeks mitä?
– No voi vitsi kiitos.

– Miten tytöille puhutaan? Mua pelottaa, että ne ymmärtää väärin.
– Ihan siten kun sä puhut nytkin. Kivasti. Kohteliaasti. Kunnioittavasti.
– Ei se ole helppoa.
– Ei olekaan, uskon sen.
– Tytöt on pelottavia. Kai me pojatki ollaan.

– Mihin kouluun mun kannattaa mennä ensi vuonna?
– Se riippuu siitä, missä sä asut ensi vuonna.
– Mä muutan. Mä haluan asua yksin.
– Pärjäätsä yksin? Ihan oikeasti.
– Se on helpompaa kuin nyt. Varmana. Jos äiti olis täällä, asuisin äidin kanssa. Aina.

– Päättääks sun äiti ja isä sun asioista kysymättä sulta?
– No ei. Mä olen hei aikuinen.
– Mun kotimaassa päättäis.
– Suomessa ei päätä.
– Mä tykkään Suomesta.

– Miks mun pitää tehdä sellasta, mitä en haluu?
– Jos sä et ole osannut asioista, ne pitää kerrata ja tehdä uusiksi.
– Jos mä en halua.
– Haluatko sä päästä luokalta?
– Joo.
– Sitten kannattaisi uhrata tähän se 45 minuuttia.

– Mitä sun äiti sanoo, jos sä et mene yöksi kotiin?
– Se ei tietäis. Mutta mä menen aina yöksi kotiin.
– Oikeasti?
– Joo.
– Et sä varmaan aina oo menny yöks kotiin.

– Missä se matikka on?
– Voi, mä en tiedä. Miksi sä olet näin myöhässä?
– Ei huvittanut. Mutsi pakotti tänne.
– Hyvä, että pakotti.
– Te aikuiset ootte masentavia.

– Mistä mä voisin vielä saada kesätöitä?
– Katsotaas vielä. Haitko niihin kauppoihin?
– Miks mä en voi mennä grillille?
– Sua ei oteta yövuoroon.
– Jos mä sanon, että oon karatemestari?
– Se ei auta työaikalainsäädännössä.

– Ootsä sun mielestä lyhyt, kun sulla on korkkarit?
– En, mä vaan pidän korkkereista.
– Kuuluu naisten käyttää korkkareita?
– Ei kenenkään oo pakko.
– Mun kotimaassa vähän niinku on…

– Mitä sä tykkäät mun uudesta tukasta?
– Se on kiva.
– Tykkääks tytötki siitä?
– Eiköhän.
– Mistä sen tietää.
– Ei kyllä mistään.
– On niin vaikeeta olla poika.