Tuli kulje kanssamme

Ne hetket ovat taas alkaneet.

Kiskon perässäni lentotukialuksellista ameeboja.
Suurkanalan kaikki kanat ovat karanneet pihamaalle.
Kaikki Z-tason julkkikset ovat tulleet draamailemaan.

Seuraan vaihtelevia ilmeitä, pohtivia katseita ja keskittynyttä katsetta.
Kuulen kynän rapinan paperilla, koneiden naputukset ja kääntyvien sivujen huokaukset.
Meidät voisi siirtää Volgogradiin kenenkään huomaamatta.

Istumme ja puhumme puhumistamme, breikilläkin.
Kuuntelen raivokasta puhetta ja yritän päästä seinämästä läpi sinne, mikä on pielessä.
Toisinaan jaamme jotain sellaista, että aika pysähtyy siihen hetkeen.

Minä olen onnekas, vaikka usein hermo meneekin.
Minä katson, miten tulevaisuus syntyy, hakeaa muotoaan, kasvaa täyteen mittaansa.
Kunnes se lehahtaa taas ulos ovesta suureen maailmaan ja sen kumuun.

*

Tuli, kulje kanssani silloinkin, kun en jaksa.
Silloin sinua tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Jos tuli on sammunut, on sammunut kaikki muukin.
Eikä maan päällä ole enää silloin mitään.

Tuli, kulje kanssamme, jotta emme jää makaamaan paikallemme.
Tuli, seuraa tulevaisuuttamme.