Kateuden sietämätön helppous

Selailen ajatuksissa Instaa bussia odotellessani. Eräs hyvin erilaisessa elämäntilanteessa oleva, kaukana Suomesta asuva ystäväni on jakanut sivullaan kauniita kuvia arjestaan ja levänneestä olostaan. En ole pitkään aikaan nukkunut kunnolla, lounaita on jäänyt väliin ja iltaisin jääkaapista on koottu kaikenlaista kummallista ja toisinaan myös kaikkea muuta kuin terveellistä nälkää viemään. Estetiikasta viis, pääasia on, että safka on ollut nopeasti lautasella.

Viikosta väsyneenä tunnen pienen kateuden piston kaunista arkea ja huoletonta, varakasta elämää kohtaan. Samaan aikaan tiedostan tunteen typeryyden. Minulla menee hyvin – olen terve, on töitä, minulla on asunto ja pystyn elämättämään itseni. Monilla asia on huonommin, paljon huonommin.

Kateuteen on helppo sortua. Helponnäköinen ja kaunis elämä eksoottisessa ja huokeammassa maassa, jossa isä on töissä ja äiti toteuttaa itseään samalla kun kuskaa lapsia kouluun ja harrastuksiin. Paljon matkustelua,kauniita vaatteita ja hyvää ruokaa. Rakkaudentunnustuksia ja shampanjakuvia.

Oikeasti en haluaisi vaihtaa paikkaa tämän ystäväni kanssa, vaikka väsynyt ja kiireinen mieli unelmoikin siitä, että olisi aika näprätä susheja tai viettää koko päivä museoissa tai ruokatorilla. En voisi koskaan jättää omaa uraani. En voisi olla tyytyväinen vain äidin ja puolison roolissa, ilman omaa tehtävääni. Tylsistyisin kuoliaaksi, jos elämäni kiertyisi miehen uran ja siihen liittyvän sosiaalisen elämän ympärille tai lasten kouluaktiviteettien lomaan toisten expatien kanssa. Olisin hajonnut ajat sitten tuohon kultaiseen häkkiin, vankilaan.

Kaunis elämä ei luultavasti ole tullut helpolla. Me muut näemme vain kauniin pinnan, mutta sen alla on varmasti paljon töitä, uhrauksia, kiirettä, byrokratiaa, koti-ikävää, kulttuurieroja, identiteettipohdintoja ja oman tilan pohtimista.

Minusta kateus on yksi alhaisimmista tunteista. En halua tuntea sitä, koska se on pikkumaista ja turhaa. Olen oikeasti ollut hyvin harvoista asioista aidosti kateellinen elämässäni. Ne asiat ovatkin sitten isoja eivätkä liity mihinkään ulkoiseen, vaan enemmänkin kyse on ominaisuuksista, joita toivoisin itselleni. Monet näistäkin aiheista ovat sinällään naurettavia todisteita siitä, miten helppoa kateus on.

Painan sydäntä ja katselen kauniita kuvia. Toivon ystävälleni ja hänen perheelleen ihanaa viikonloppua. Ja toivon, että minulla olisi nyt viikonloppuna aikaa hieman laiskotella – ja kenties näprätä lounaaksi jotain ihanaa ja suuritöisempää.