Rapture of Lust

Seisoin teemuki kädessä työpaikan keittiössä ja kaadoin lisää kuumaa vettä haalentuneen vihreän teen sekaan.
Ympärillä työkaverit pulisivat omiaan, porukkaa kulki eestaas ja alkuviikon hulina oli parhaimmillaan.
Haukottelin niin, että leuat olivat mennä sijoiltaan.
Viereeni asteli työkaveri, jonka kanssa jutustelimme leppoisasti viikonlopusta: kirppareista, katon korjaamisesta, ulkoilusta, kokkailuista.
Sitten hän totesi aivan ohimiennen asian, jonka ansiosta kaadoin mukini.
”Mä näin yhtä mun vanhaa frendiä. Mä ajattelin lähettää sen sun kanssasi treffeille.”
Hetkinen. Minähän en käy sokkotreffeillä. Hetkinen.
”Tuota, onko sulla jotain sitä sun frendiäsi vastaan? Aiotko koota sille sellaisia kokemuksia, että se potkaisee tyhjää järkytyksestä?”
*työkaverin karjakonkatse*
”Ja mistä asti sä muka olet järkyttänyt ihmisiä hengiltä?”
*silmienpyöritystä*
”Kuule, mä olen järkyttänyt miehiä suuresta koko ikäni. Mä en katsos kultaseni ole mitään taipuisaa tyttöystävämatskua. Tiedän sen itse ja olen kuullut asian varsin usein.”
*työkaverin vielä isompi karjakonkatse*
”Mitä luusereita sä sitten olet oikein tavannut elämäsi aikana? Voi jumalauta, mitä paskaa.”
*huvittunut hymähdys*
”Luusereita, ihania tyyppejä väärään aikaan, kamalia tyyppejä väärään aikaan, tyyppejä ilman oikeenlaista kemiaa ja vähän kaikkea muutakin. Mutta kiitos vaan, mä olen päättänyt pystä vanhapiikana ja opetella pitämään huonekasvit hengissä.”
*pohtiva vilkaisu*
”Muista, sun tarvii vaan pyytää numero…”
*huokaus*
”Kiitos, mutta ei kiitos. Mä osaan sotkea oman elämäni itsekin ihan liian lahjakkaasti.”
*pakeneminen omalle työpisteelle*