Hiiri, utan tvekan

Vappuaaton ilta kotona kynttilänvalossa, vieressä teemuki, ilta töiden parissa ja naapurin mölinää kuunnellen.

Viesti.
Kas. En olekaan muistanut viestiä tuolle miehelle mitään.

”Vaikka arki onkin tällainen, me voitais varma nähdä vaikka Kaivarissa kävelyllä.”
Sydänkohtaus. Iso sellainen.

Numero 1: Minä en käy treffeillä. En ainakaan äppitreffeillä. Viimeiset olivat HYVIN oudot.
Numero 2: Minä näytän kauhealta. Tai oikeammin hallusinoivalta maatiaispossulta. Siis hyvin kauhealta.
Numero 3: Sen mielestä mä olen anyway outo. Tavatessaan se tajuaa, että oon vielä oudompi. Tai oudoin evö.
Numero 4: Tässä duunikaaoksessa hermostun jo omasta peilikuvastanikin, notta mitä se tossa kyylää.
Numero 5: Kunnon naiset ei ghostaa. Mitä tässä nyt tehdään? Kehitetään itselle noro tai korona, vai?

Dear Eki.Mä en pysty tähän.

Oletko sä nainen vai hiiri?
Hiiri, utan tvekan.