Työn luovan raatajat

Jos koskaan vielä joudun puhumaan oman alan tapahtumaan, tiedän jo aloitustapani:

Hi, my name is X. I work in education. My boyfriend left me, because my field is not creative enough. True story.

Olisi oikeastaan mielenkiintoista nähdä reaktio tuohon. Aika moni hymähtäisi tunnistaen ja muistelisi ehkä vastaavia kokemuksiaan. Osalta menisi kaksisataa metriä vasemmalta ohi, ja osa odottaisi ilmeettömästi jatkoa. Joku loukkaantuisi. 

Olen miettinyt luovuutta viime aikoina paljon. Minua ahdistaa hyvin kapea-alainen käsitys luovuudesta ja suoranainen virhekäsitys luovasta työstä tai harrastuksesta.

Luovan työn tekijä nähdään vapaana lintuna, joka toteuttaa vapaasti ambitioitaan ja ajatuksiaan. Hän on mieluiten freelancer tai töissä pienessä kollektiivissa. Hän näyttää luovalta ja on koko elintavaltaan luovuuden representaatio. Hän ei voi asua betonilähiössä kolmiossa kolme lapsen ja kuorma-autonkuljettajamiehensä kanssa ja toimia läheisessä päiväkodissa lastentarhanopettajana tai musiikkiopistossa soitonopettajana. Ee-hei, hän on töissä mainostoimistossa, bloggaa työkseen tai kirjoittaa. Tai ainakin hänellä on päivätyönsä ohella jonkin näkyvä harrastus, jonka avulla luovuuden saa jaettua sosiaalisessa mediassa muiden kanssa.

”Luovuusärsytys” sai alkunsa tuttavan kommentista pari kuukautta sitten. Kerroin innoissani ystävästäni, joka remppaa miehensä ja siskonsa perheen kanssa vanhaa suvun taloa kahden perheen yhteiseksi vapaa-ajan asunnoksi ja lepopaikaksi. Sisarusperheet ovat käyttäneet paljon aikaa ja minimaalisesti rahaa projektiinsa, suosineet kierrätysmateriaaleja, naapuriapua ja rauhallista tekemistä. Heidän tavoitteenaan on tehdä kestäviä valintoja ja paikka, jossa on hyvä olla. Mielestäni projektissa oli käytetty paljon luovuutta niin sisätilojen remontoinnissa, kauniissa itsethdyissä kattomaalauksissa ja vanhojen mallien mukaan tehdyissä tekstiileissä. Minulle huomautettiin välittömästi, ettei kyse ole luovuudesta, koska luovuus ei ole heidän alaansa. Kyse on vain taitavasta askartelusta ja puuhastelusta. ”Onko sulla näyttää esim. jotain blogia?” Blogiin otetut kukka-astelmakuvat ovat luovuutta, kokonaisen maalaistalon remontin yhteydessä tehdyt kekseliäät ja kivat oivallukset eivät ole. Koska eihän sairaanhoitaja ole luova. Eikä koulutussihteeri. (Huokaus)

Omasta koulutusalastani puhuessa en edes yritä puhua luovuudesta. Koulutuspuolella ollaan konemaisia suorittajia ja yritetään päästä vain mahdollisimman helpolla ja halvalla. Koulussa ei ole tarpeeksi mitään luovaa, siksi sinne tarvitaan lisää tietokoneita ja konsultteja kertomaan tylsille opettajille, miten heidän tulee opettaa. Kaikilla pitää olla kivaa, tiedoista viis. Kuvaa, kuinka vähän nämä tyypit tietävät koulutusalasta.

Aina sanotaan, että Suomessa tarvitaan lisää luovuutta ja rohkeutta. Varmasti, mutta tarvitaan myös luovuuden määritteen laajentamista. Pitää myös muistaa, ettei luovuuskaan ole itseisarvo tai yksin autuaaksi tekevä. Paskat luovuudesta, jos ideat eivät ole millään tasolla toteuttamiskelpoisia. Luovuudessakin tarvitaan lapiotyötä.