Kaikille niille merkittäville ihmisille, jotka ovat rinnalla hetken kulkeneet

Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet ovat ihania ja ihannoituja – syystäkin. On mahtavaa, että rinnalla on vuosia kulkenut ihmisiä, jotka eivät jätä pulaan, ovat nähneet hyvät, pahat, rumat, ihanat, karmeat, syvät ja korkeat. He pysyvät mukana kaikesta huolimatta, ja heidän kanssaan on kasvettu läpi monenlaisista elämänvaiheista. Hyvä ystävä on ikihonka, joka ei kaadu tai romahda. Hän pysyy, aina.

Samaan aikaan elämänsä aikana tapaa paljon ihmisiä: työkavereita, tuttuja, harrastusmenokavereita, lasten vanhempia, kaverien kavereita, kantakahvilan työntekijöitä… Sitten on aikakausiystäviä: lapsuuden, nuoruuden, opinskeluajan, töiden, armeijan, vauva-ajan tai lasten harrastusten loputtua ystävyys ei jatku uudessa elämänvaiheessa, se vain hiipuu hiljalleen. Se ei silti ystävyydestä yhtään sen vähemmän merkittävää. Tietyssä elämänvaiheessa lyhytkin hetki merkittävän ihmisen kanssa on voinut ohjata juuri oikeaan suuntaan tai selkeyttää elämän valintoja. Joskus se on voinut olla myös se pieni pinnalla pitävä voima vaikeassa tilanteessa.

Omat pitkäaikaisimmat ystävyyssuhteeni ovat käytännössä opiskeluajoilta. Lapsuusystävät ovat yhtä lukuunottamatta aikoinaan liukuneet kaukaisuuteen. Heistä on tullut näitä omalla tavallaan läpikulkuihmisiä, joiden merkitys omana aikanaan oli mieletön. Samaan kategoriaan kuuluvat monet ihanat työkaverit, joiden merkitys työpäivien lomassa oli mieletön. Hyvä porukka = hyvä työpaikka.

Voi myös olla, että parisuhde päättyy, mutta pienen tauon jälkeen jatkuu ystävyys. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on hyvät välit lähes kaikkiin exiini. (Sekaisin olevat, vaaralliset ja muutkin terveydelle haitalliset on raderaattu pois.) Muutamaa heistä voin nykyään sanoa ystävikseni. Se, että elämäntilanteemme ja/tai tunteemme eivät aikoinaan kohdanneet ei tarjoita sitä, ettemmekö voisi olla yhä hyvissä väleissä.

Huomaan tälläkin hetkellä, miten jokunen hyvinkin tärkeä ihminen ja minä olemme suuntaamassa elämässämme eri suuntiin hiljaa liukuen mutta kuitenkin selkeästi. Samaan aikaan kun se tuntuu haikealta, sen tunnistaa elämään kuuluvaksi vaiheeksi. He ovat tuoneet elämääni paljon hyvää ja ihanaa, ja nyt meidän kaikkien matka jatkuu uuteen. Kaikkien laivojen ei kuulu purjehtia samaan suuntaan.