Toinen todellisuus

Nakutan uutta opintoesseetä silmät myyränkoloina jälleen yhden unettoman yön ja pitkän työpäivän jälkeen. Musiikki kimpoilee kämpän seinistä ja sormeni pysyvät juuri ja juuri ajatusteni tahdissa. Saan kappaleen valmiiksi ja pysähdyn lukemaan. Kurkkuani kuristaa vähän. Vedän syvään henkeä ja aloitan toisen kappaleen, joka syntyy kuin hengen hädässä. Tämän minä osaan.

*

Kirjoittaminen – opiskeluesseenkin – on terapeuttista. Rakastan läppärin naputusta, tekstimaton kasvamista, luomisfiilistä. Omien ajatustensa kanssa on hieman jakomielistä kamppailla. Minulle kirjoittaminen on tapa selvittää ajatuksia, purkaa pahaa ja hyvää oloa sekä katsoa tulevaan.

Olen kirjoittanut aina ja polttanut suurimman osan kirjoituksistani. Netin ihmemaailmassa olen kirjoittanut pariakin blogia anonyymisti. Olen joskus kutsunut niitä julkisiksi salaisiksi päiväkirjoiksini. Olen sellainen kimpoilija ja tempoilija sekä liiaksi tunteen vietävissä, että kirjoittamisellani voisi olla jokin upeampi tai jalompi tavoite. Tärkeintä on se, että kirjoittaa.

*

Pysähdys ennen kolmatta kappaletta on pitempi. Sormeni tapailevat näppäimiä. Tästä se lähtee taas. 

Pimeys laskeutuu ikkunan takana. Minä taon konettani ja katson unettomin silmin pimeyteen. Sitten kumarrun jälleen tekstini puoleen.