Ajatus, teot ja sanat

”Tässä taisi olla kaikki tällä kertaa. Onko teille tullut mieleen kysymyksiä, kommentteja tai ajatuksia päivän aiheisiin liittyen? Haluaisin mielelläni kuulla niitä. Minulle voi myös laittaa viestiä tai tulla juttelemaan virallisen osuuden jälkeen. Kiitoksia oikein paljon teille kaikille aktiivisesta osallistumisesta.”

Kuuntelen ystäväni puhetta lumoutuneena. Hänellä on kaunis ja selkeä puheääni, joka ei vuoda tai särise. Artikulaation on selkeää, äänen väri vaihtelee ja esiintyminen on ilmeikästä. Kaiken lisäksi hän on karismaattinen ja täydellisen läsnä. Ilmeet ja eleet huokuvat aitoa välittämistä ja myötätuntoa. Yleisö kuuntelee häntä kiinnostuneena ja rentoutuneena. Esityksen jälkeen hänen luokseen jonottaa ihmisiä. Hän jaksaa keskustella kaikkien kanssa, näyttää esityksensä oheismateriaaleja; hän vinkkaa resursseista ja lisäaiheista, kiittelee aktiivisuudesta ja haluaa kuulla kuulijoiden tilanteesta lisää.

”Moi, mitä sulle kuuluu? Jaksatko lähteä vielä kahville?”

Saan lämpimän halauksen ja kosketuksen olkapäähän. Lähdemme maleksimaan kohti takkeja ja ulko-ovea. 

Pystyn rentoutumaan ystäväni seurassa täysin. Mieleni tuntuu juova virvoittavasta lähteestä. Stressimieli rauhoittuu, jännityshartiat laskevat normaalille tasolle ja väsynyt mieli lepää. Olemme usein puhuneet siitä, millaisen vaikutuksen ihmiset tekevät. Hänelle minä olen toisaalta rauhoittava, toisaalta rauhaton seuralainen. 

”Sä olet samaan aikaa kiinteä ja fluidi materiaali. Keskus on kohtuullisen pysyvä, mutta ääriviivat värisevät.”

Ihailen ystävääni monesta syystä, mutta tiedän myös, ettei hän ole virheetön. Hän itse tietää sen erinomaisen hyvin eikä peittele sitä. Vaikka hän on monessa asiassa ylivertainen, en ole koskaan kateellinen. En myöskään tunne itseäni tyhmäksi tai taidottomaksi hänen seurassaan. Todellinen asiantuntija ei tee itsestään numeroa tai korosta itseään. Hänen ei tarvitse.

Ystäväni salaisuus on keskittyminen hetkeen kerrallaan. Hän ei plaraa kännykkää puhuessaan tai vilkuile muihin pöytiin. Hän keskittyy vain seurassaan oleviin ihmisiin ja käsillä olevaan asiaan. Läsnäolon voimaa ei pidä koskaan aliarvioida missään asiassa.