Anna mennä, girl!

Istuin keittiön pöydän ääressä unisena ja tukka sekaisin. Nojasin leukaani oikeaan polveeni ja luin kirjaa aamukahviani siemaillen. Sade hakkasi ikkunaa ja ikkunanlautaa. Jäin tuijottamaan ulos ikkunasta. Tuulenpuuskat yltyivät, taivaan harmaa alkoi taittua kohti violettia, sateen ropinaan tuli jylhempi kaiku.

Minun tuli kylmä, joten otin kirjani ja hiivin sänkyyn herättämättä toista. Käperryin peittoon, nojasin seinään ja jatkoin lukemista puolihämärään huoneeseen sihtautuneessa hennossa valossa. Jossain vaiheessa huomasin käden silittävän niskaani ja olkapäätäni. Minut pyöriteltiin ulos peittokääryleestä, jossa olimme kohta molemmat. Sade yltyi taas ikkunan takana.

– Kuinka pitkä sä olet?
– Ööh? Jotain metriseitkyt, luulisin.
– Sataseitkyt senttiä hulluja ideoita, seksikkyyttä ja hyvyyttä.
– Anteeksi, mitä?
– Sitä sä olet. Sä olet kyllä aivan toivoton, jos sulle yrittää sanoa jonkin kohteliaisuuden. Sä yrität heti karata.
– Ööh. Tuota.Ööh.
– Sä olet toivoton. Tule tänne ja rauhoitu. Ei paniikkia.

Keep it light. You’re doing great. 
Älä mieti.Se on ollut yllättävän helppoa.
Be free. Stay free.
Älä toista sitä, mitä kävi keväällä.
Let yourself be free.It feels – free.
Mun on helppo hengittää.
If you want to be free, don’t think about me.
Tämä sopii mulle nyt.
Keep it friendly, don’t dive too deep.
Pidä etäisyys. Pidä rajasi. Pysy varjossa.