Tunnemuju on paska juttu.Kun on selittänyt itselleen ja ymmärtää nyt suhteellisen täysjärkisenä ja fiksuna ihmisenä elämän ja ihmissuhteiden tietyt lainalaisuudet (as if…), saa taas huomata sääntöjen muuttuneen matkan varrella. Ihmissuhteet ovat se peli, jossa häviän aina. Onneksi työtahti on kiihtynyt viimeisen viikon aikana niin paljon, että viikonlopun ja Nick Caven aiheuttama notkahdus mielenrauhassa on ohitettavissa. […]

Elokuu, yksi maailman kauneimmista kuukausista,vaikkakin liian kuuma. Takana on monessa mielessä elämänihysteerisin,huikein,kipein,hauskin jahaikeinpuoli vuotta. Olen saanut paljon ja menettänyt paljon;olen nauranut itseni kipeäksi ja itkenyt itseni kasaksi lattialle;olen nähnyt ja kokenut paljon sekä tuntenut viiltävää tyhjyyttä;olen astellut paljain jaloin pehmeällä hiekalla ja repivällä lasimurskalla;elämä on silitellyt pehmein käsin ja läiminyt avokämmenellä,Naisen elämää. Olen huomannut, että […]

  He’s gone. Tuntuu samaan aikaan surulliselta ja helpottavalta sanoa se ääneen. Mieleni on rauhallinen ja oloni tyyni. Itsenäinen nainen on palannut. Työpaikalla mieli ei harhaile. Fokus on täysin töissä, mieli kivikovaan taisteluun hiottu. Kenelleköhän tässä yritän todistaa jotain, ajattelin. Itsellenikö? Sitten tajusin, etten yritä todistaa mitään, sillä työ ajaa minua eteenpäin, raivolla. Paremman maailman […]

Vuosi 2012 loppui itselleni hyvään muistutukseen, jonka toki tiedostan arjessani ja olen siitä eternally grateful. Silti sen kirkastuminen on aina yhtä herättävää. Mikä siis on tärkeintä maailmassa? Läheiset ja ystävät ja terveys. On todellinen lahja, että ympärillä on ihania ja luotettavia ihmisiä. Silloin ei niin paljon sureta esimerkiksi se, että eräät askeleet ovat elämästäni poistumassa […]

Minun ei koskaan pitänyt kirjoittaa neuroottiselta kuulostavaa monologia tunne-elämästäni. Se vain kävi niin. Miten muuten asiaa käsittelisin? En minä osaa enkä halua vatvoa tunnemujuani kenenkään kanssa. Lattian kuurauksen lomassa olen pohtinut omaa olemistani ja sitä, miten ryssin aina ihmissuhteeni. Olen niin tottunut olemaan yksin, että sekoan toisen ihmisen lähellä ja pelkään kertovani liikaa itsestäni. Ketään […]

Sormeilen edelleen puhelintani.   Olemmeko tapaamassa tänään? (Minä haluaisin.) Peruisinko sen kuitenkin? (Kaiken varalta.) Antaisin ajan tehdä tehtävänsä? (Se tekee sen kuitenkin.) Annan käden irrota kädestäni. (Niin kuin aina ennenkin.) Annan askelten kaikota. (Kunnes ne eivät enää kuuluisi.) Kunnes olisin taas yksin. (Niin kuin aina ennenkin.)   Ehdin olla muutaman viikon varovaisen onnellinen. Tuntea pientä […]

  Huokaus. Huokaus. Huokaus.   Tulin töistä miltei itkua tihuuttaen kotiin sinällään onnistuneen päivän jälkeen. Koko ajan oli törkeä kiire, mutta kaikki asiat lutviutuivat jotenkin. Kaikessa oli pielessä jotain pientä ja tärkeää, mutta se saatiin hoidettua. Minun pitäisi olla onneni kukkuloilla: vaikeudet veivät voittoon. Mutta ei.   Jotenkin päivää kuvaa näkemys ”ihan hyvä”. Ihan hyvä, […]

Kun oma elämä mietityttää, lähestyn asiaa perinteiseltä kannalta. Teen töitä, luen jotain täyttä keskittymistä vaativaa kirjaa tai kuuntelen jonkun ystävän huolia saadakseni lisäaikaa. Kun lähden kävelylle, riehun salilla tai poljen spinningissä, ajatukset hyökkäävät kimppuuni. Sama juttu, jos luen jotain tylsää kirjaa tai kuuntelen mitä tahansa musiikkia. Tänään olen työnnellyt ajatuksiani lumilapiolla pois mielestäni pohtimalla töitä, […]

Katselen goottilaista kuuta ja yritän koota ajatuksiani. Kynttilät palavat alustallaan. Huoneen nurkat jäävät hämärään. Hämärässä on helpompi olla rehellinen.   Takana on oman ajan ja ihanien ystävien täyttämä viikonloppu. Lepoa, rauhaa sekä kipeästi kaivattua unta ja aikaa olla rauhassa kotona. Silti mielessä kaihertaa jonkin, jonka en ole antanut lupaa kaihertaa. Kaiherrus ei kuitenkaan tottele tälläkään […]

Minä en saa miettiä. Siitä tulee vain huonoja viboja. Vääriä tulkintoja, oikeita tulkintoja. Ajatuksia monenlaisia.   Kaikilla on huonoja päiviä. Mutta silti. Tuuli tuntui heti kylmemmältä. Viima purevammalta.   Olen varma, että askeleet ovat alkaneet etääntyä. Taas kerran. Minä annan niiden etääntyä. Jos ne etääntyäkseen ovat.   Jos niitä ei enää kuulu, ne ovat iäksi […]