Den stora rollen

Ystäväni on järjestämässä teemabileitä etkoiksi ennen hyvän bändin keikkaa.
Hän suunnitteli innoissaan kunnon laittautumissessioita ja mimmienergian ykkösiltaa – mukaan tulevat puoliskot ovat kunniamimmejä miespuolisuudestaan huolimatta. (Viimeksi stailattiin kyllä herratkin.) Heistä oli myös erinomainen apu korsettien kiristyksessä ja arvioinnissa, josko kaula-aukko sittenkin on liian iso tai korot liian korkeat. 
”Mä en muuten sitten kanna yhtä ja taluta kahta naista illan päätteeksi, kuten viimeksi.”
”Sä et kyllä kantanut ketään. Sua työnsi yksi ja talutti kaksi.”
”En tunnusta.”
”Ei tarvikaan. Me muistetaan kyllä.”
*räkänauru*

Vaikka tämän kerran teema ei tarkoitakaan naukuvia korsetteja, goottihamosia ja verkkosukkiksia, on kiva yrittää keksiä jotain uutta. Olen kulkenut viime ajat sellaisessa vakuumissa, ettei laittautuminen ole suuremmin kiinnostanut muutamaa yksittäistä kertaa lukuunottamatta.

Aloin jo katsella pienenevää vaatevarastoani ns. sillä silmällä.
Tuo mekko, jos siihen lisää vyön.
Tarvitsen sellaiset sukkikset kuin siinä blogissa.
Räyhäbootsit pitää viedä suutariin.
Pitää ostaa uusi huulipuna, koska vanhaa suosikkisävyä ei enää montaa kertaa saa kaivettua hylsyn jäännöksistä.
Kannattaa googlettaa drinkkivinkkejä.
Täytyy muistuttaa kaikkia keikkalippujen hankkimisesta. 

Jokunen vuosi sitten yöelämässä tuli liehuttua paljon enemmän. Liehuminen väheni jo ennen exän tapaamista, mutta exän kanssa ei tullut ulkona käytyä kovinkaan paljon, vaikka frendien kanssa tuli edelleen jatkettua liehumista keikoilla. Reissubudjetin tultua ulkoilua tärkeämmäksi on baariskene jäänyt hyvin vähälle ihan siksikin, ettei kivoja paikkoja ole kovinkaan paljon. Parhaisiin iltoihin tosin tarvitaan tasan kolme asiaa: hyvä fiilis, hyvä musiikki ja tärkeimpänä maailman parhaat ihmiset.