Fasadin takana eli kotonakin pitäisi käyttäytyä

– Vittu, mä vihaan sua. Sä oot täyspaska!
*itkua*

Aamuöinen herääminen naapuripariskunnan riitelyyn on aina epämiellyttävää – automaattisesti alkaa kuunnella, onko kyse ”vain” sanallisesta kränästä, lentävätkö tavarat vai pahimmassa tapauksessa jopa ihmiset. Loppuyön unille voi herkkäuninen heittää hyvästit joka tapauksessa. Aikuisten ihmisten kyvyttömyys käyttäytyä toisiaan kohtaa on joka kerta yhtä pysäyttävää.

Olen aikuisikäni aikana käynyt soittelemassa jokusen kerran naapurien ovikelloja, kun meteliä on kestänyt kauan ja hartaasti. Lomamatkalla olen joutunut soittamaan hotellin vähättelevään respaan, ettei kyse ole mistään domestic argumentista vaan ihan rehellisesti kyseessä on domestic violence. Kerran olen soittanut suoraan hätänumeroon tietämättäni samaan aikaan toisen naapurin kanssa. Kun molemmat ryntäsimme käytävään valmiina avaamaan ovea partiolle, toinen meistä jäi odottamaan käytävään linja auki, ja toinen säntäsi hissillä alakertaan. Poliisi käskytti meidät takaisin asuntoihimme ja vei toisen henkilön paikattavaksi ja toisen putkaan. Putkahenkilöä ei näkynyt enää koskaan.

Istuin puolisen tuntia sänkyni laidalla pohtimassa, mitä tehdä. En tiedä riidan taustoja, mutta miespuolista olisi tehnyt mieli puhutella kuin varhaiskasvatusikäistä. ”Toiselle ei puhuta noin, kaikille pitää puhua nätisti.” Riita loppui hiljaisuuteen, ja tänään asunnossa on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Jos saan selville, ketkä asunnossa asuvat, tekisi mieli kyllä kertoa naispuoliselle tällaisen keski-ikäistyvän muijan näkökulmasta, ettei tuolla tavalla sulle puhuvaa miestä/henkilöä kuulu kuunnella hetkeäkään.

Olen omassa elämässäni joutunut kaksi kertaa parisuhteessa miettimään, selviänkö tilanteesta ehjänä ulos. Teininä en selvinnyt, sen jälkeen olen. Varovaisuus on seurannut mukana 17-vuotiaasta asti.  Olen kerran myös itse avannut oven naapurille, joka oli tulla ovesta läpi,koska masennuksen syöväreissä ollut silloinen mies kuulosti niin karmealta. Naapuria ei miehen olo  kiinnostanut pätkääkään, hän oli huolissaan minusta, mikä oli lämmittävää. Mietin aamullakin, olisiko pitänyt hiippailla naapurin ovelle kysymään, onko kaikki kunnossa. Toivottavasti ei tarvitse uudelleen pohtia. Jos tarvitsee, menen.