Helvetissä on erityinen paikka kanssasisariaan kampittaville
”Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisia naisia.”(Madelaine Albright)
Vaikka Suomi on monen mielestä tasa-arvon mallimaa, monessa asiassa on myös parannettavaa. Meillä menee todellakin paremmin kuin naapurissamme Venäjällä tai vaikkapa Turkissa, Kiinassa tai Iranissa. Naisella on täydet kansalaisoikeudet, hän saa päättää oman elämänsä tapahtumista ja hänelle pitäisi maksaa sama palkka kuin miehelle. Meillä on myös paljon naisia, joiden mielestä Suomi on liian tasa-arvoinen, joten pojilla menee sen vuoksi huonosti. Anteeksi mitä? Eivätkö nämä naiset ole tutustuneet esimerkiksi perheväkivaltatilastoihin tai sukupuolten palkkakehitykseen? Ilmeisesti eivät. Onko miesten elämän kurjuus naisten syytä – vai löytyykö syy jostain ihan muualta?
Olen aina kummeksunut naistyyppiä, jonka pitää korostaa olevansa poikien äiti. Miksi ei ole erikseen tyttöjen äiti -naistyyppiä? Elämmekö yhä yhteiskunnassa, jossa poikalapsi takaa suvun jatkumisen, rahaa ja työvoimaa tuovan miniän ja gloriaa suvulta? Tekeekö poikien synnyttäminen naisesta jotenkin paremman äidin?
Poikien äiti on hyvä jätkä -naistyypin jatkojaloste. Hyvä jätkä on nainen, joka ei ole eläissään tarvinnut feminismiä mihinkään. Poikien äiti -naistyypin arkkihahmo Heidi Valastin tämän aamun uskomaton mielipidekirjoitus Hesarissa ei ole lainkaan yllättävää kanssasisarten kampitusta. Ainakin viisi kertaa naimisissa ollut Valasti itse on muutamassakin haastattelussa kertonut omasta uhrautuvasta äitiydestään ja siitä oppimastaan. (Btw, mitä ihmettä lienee psykospirituaalisuus?)
Fiksun vanhemman ei tarvitse korostaa olevansa tiettyä sukupuolta olevan lapsen vanhempi. Onneksi suurin osa vanhemmista on näin fiksuja. He haluavat kasvattaa tasa-arvoisia ja pärjääviä lapsia näiden omien vahvuuksien mukaan. On vanhanaikaista pitää kaikkia tyttöja tietynlaisena tai poikia samanlaisena. On ylipäätään vanhanaikaista jaotella lapset poikien ja tyttöjen arkkityyppeihin. Vanhempien pitäisi rohkaista lapsiaan toteuttamaan itseään.Ongelma vain on se, ettei kaikilla vanhemmilla ole tähän voimavaroja. Aika moni yksinhuoltaja rimpuilee taloudellisessa niukkuudessa ja totaalisessa yksinäisyydessä. Siinä vaiheessa ei ole aikaa tai (voima)varoja tukea lasta, vaikka halua tähän olisi. Moni hukassa olevista nuorista – niin pojista kuin tytöistäkin – on perheistä, joilla vaikeaa aivan perustoimeentulossakin. On myös lapsia, joita rakastetaan rahalla, ei ajalla ja positiivisella huomiolla.
Isät eivät ole koskaan olleet yhtä kasvatukseen osallistuvia kuin nyt. Nuoremman polven isät haluavat olla osana lastensa elämää aivan toisin kuin isänsä tai isoisänsä. Tasa-arvoinen vanhemmuus yhdessä ja erossa toimii paremmin kuin koskaan. Aikaisemmin tosimies ei vaippoja vaihtanut. Isä oli se, jonka selkäsaunalla uhattiin, jos ei osattu käyttäytyä. Sekö on sitä toivottua aikaa? Isä tulee töistä kotiin, murahtelee lehtensä takaa? Ei edes vie lätkätreeneihin. koska ennen sinne mentiin itse. Pelissä iskät karjuivat kentän laidalla, jos muistivat mennä matsiin. Isät pitivät tunteista puhumista akkojen kaakatuksena, mutta nykymies osaa puhua, jos haluaa. Minun kokemukseni mukaan haluaa.
Kollegani, kolmen lapsen äiti, on aina ihmetellyt näitä poikien äitejä. Hän on äitinä, kasvattajana, urheiluvalmentajana, lajituomarina ja urheiluseura-aktiivina tullut hyvin tutuksi tämän poikalapsen asemaa pönkittävän vanhempityypin kanssa. Hänestä on uskomatonta, miksi poikien pitäisi saada niin paljon enemmän anteeksi esimerkiksi käytöksen suhteen kuin tyttöjen. Koulussa on liikaa naisopettajia. Koulussa pitää olla sinnikäs. Koulusta ei saa lähteä turhalta kuvistunnilta aiemmin, vaikka illalla on treenit. Koulun liikunnanopettaja vaatii hyvää käytöstä tunneilla, jotta valitsee koulun edustusjoukkueeseen.
Yhteiskunnassa kaikille on samat lait, työpaikoilla ja kouluissa kaikilla on samat säännöt. Maailma ei ole enää vain miesten eikä riitoja ratkaista kaksintaisteluin kuin westerneissä. Jos perinteiseen miesten maailmaan haluaa, voi lämpimästi suositella surullisen suurta osaa maailman maista. Venäjällä, Itä-Euroopassa, Arabimaissa tai Kiinassa naiset ovat vielä mukavasti hyvässä vanhassa muotissa, josta poikkeavalla ei ole helppoa, ja jolle se voi olla jopa vaarallista.
Syyllistämällä ei ole maailmassa ainuttakaan ongelmaa ratkaistu. Tämä ”asiantuntijan puheenvuoro” oli lähinnä oman kilven kiillottamista, mikä ei palvele ketään. Nuorten ongelmat eivät ole naisten syytä. Ne eivät ole miesten syytä. Niissä on kyse monimutkaisemmasta asiasta: yhteiskunnasta, jossa kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia; yhteiskunnasta, jossa maksetaan vanhoista virheistä; yhteiskunnasta, jossa nuorten hyvinvointi ei kiinnosta niitä, joilla valta on – ja yhteiskunnasta, joka yrittää etsiä yksinkertaistettuja ratkaisuja ongelmiinsa.