Hupsistasaatana

Eräs viikonloppu.

Duunista ajat sitten buukatulle kampaajalle vähän huonoon aikaan, koska aikaisehko iltameno tupsahti tajuntaan vasta edellisellä viikolla. Tämän vuoksi värisateen jälkeen himaan tukka putkella, loikkaus suihkuun, valmiiksi riviin laitetut vaatteet ylle, pikkuisen maskia naamaan ja spåralla kohti etkoja punkut ja juustot verkkokassissa.

Huoletonta paskanjauhantaa, hyvää seuraa ja mainiota menoa. Keikalla mieletöntä kitarointia, huoletonta paskanjauhantaa, hyvää seuraa ja mainiota menoa. Sitten tyypillistä säätöä – kotiin, baariin sinne, baariin tänne, jatkoille tuonne ja kuka meni minne. Perus.

Baariin sinne. Kahden tuttavan kanssa, joista toinen häipyi. Kesken hilpeän paskanjauhannan meidän jäljelle jääneiden kahden kanssa tajuan, että tyyppi yrittää hienovaraisesti viritellä jotain. Pakenen sulavasti naistenhuoneeseen, jossa onnittelen itseäni iloisesta humalasta, humalan tuomasta flirtistä ja kaikesta muustakin. Onnistun johdattelemaan virittelyn sivuraiteille, kunnes se palaa taas. Tätä pingistä pelataan valomerkkiin asti, jolloin ilmoitan sipsuttelevani bussille ja kotiin.

Kotona otan buranan, pesen meikit, onnittelen itseäni typeryydestä ja menen nukkumaan. Aamulla ei onneksi ole krapsaa. Päänvaivaa sen sijaan tuottaa se, että yksi ystävistäni on ollut jo pitempään ihastunut virittelijään ja pahimmassa tapauksessa saa aiheen epäille ns. välistävetoa, jos hän kuulee edes tästä kaksin jäätiin -osuudesta. 

Tyyni aikuisuus, missä olet?  Nimim. Ikiteini