Jalustalta, päivää (Koska pudotaan?)

– Mä kuuntelin ne kaikki bändit sun listalt.
– Bändit? Miltä listalta?
– Ne, jotka sä luettelit ja joista en ollu kuullu.
– Aijaa.
– Aika jännii osa. Sulla on aika kiinnostava maku.
– Useimmat sanoisivat sitä oudoksi.
– Sä oot iha erilaine ku mun aiemmin tapaamat naiset. Sillee haastava ja kiinnostava.

Bang.
Taas.
Tämä.
Friikkisirkuksesta, päivää.

Minä en leiki haastavaa tai ole vaikeasti tavoiteltavaa.
Musiikkimakuni ei ole maailman oudoin.
Olen monessa mielessä hyvinkin tavallinen ikäiseni nainen.
Harrastukseni eivät ole mitään extremeä.
Yksin matkustaminen on suht lame ajanviete.
Laiskuus hiusten harjaamisessa ei tee boheemia.
Kun treenaa teinien kanssa kaikki päivät, pakostakin oppii sanavalmiihkoksi.
Kaltaisiani mahtuu se 12 tusinaan. Ihan meitä kaikkia se mahtuu.

Jalusta on ikävä paikka. Se on epärealististen ja typerien odotusten alttari, jossa kukaan ei pysy. Putoamisesta tulee hittiä niin putoajalle kuin asettajallekin. Siksi sieltä pitää päästä alas.

Parempi yksi hitti heti kuin kaks myöhemmin. Uusi varhaiskeski-ikäinen sananlasku suoraan punavihreästä kuplasta.