Kaikki on kuitenkin ihan hyvin

Istuin mieli vähän maassa puistonpenkillä.
Olen koko alkukesän pyrkinyt olemaan sillä tavalla puuhakas, että mieli on pysynyt vireänä, sillä uudet kokemukset tuovat elämään monenlaista sykähdyttävää ja pitävät ajatukset positiivisina. On ollut kavereiden muuttoja (kicksit tetriksestä), oman vintin siivousta (muuttolaatikoita naapurille, tuoli työkaverille ja matkalaukullinen vaatteita tarvitseville), opiskelua (huoh), pieniä reissuja (sydän), vaeltelua luonnossa (ennen hyttysinvaasiota), uimista meressä (brr) ja järvessä (ei niin brr), jäätelöä (*röyh*), museoita (museokortti, my precious), fillarointia (hikilammikko), ystäviä (ihania) ja kasa lukemista odottavia kirjoja (käy yhä pöydänjatkeesta).

Koska kaikki ei aina menekään suunnitelmien mukaan, edessä olisi nyt viikko hyvin rauhallisesti ottamista, lääkeraideri, kontrollikäynti ja väsymystä – ihan lääkärin määräyksestä. Kun olo on vähän hutera, saa se mielenkin hieman maahan ja pohtimaan sitä kaikkea, mikä keväälläkin painoi mieltä.

Ties monenneko kerran kertasin itselleni:
– En tehnyt mitään väärin.
– Minä olen tehnyt kaikkeni.
– En ole vastuussa ihmisestä, joka ei näe toimissaan mitään ongelmaa.
– Edessäni on/oli varoittava esimerkki. En ryhdy samanlaiseksi.
– Vaikka maailma ei aina ole ihana, iso osa ihmisistä kuitenkin on.
– Tässä ja monessa muussakin tilanteessa olisi voinut käydä paljon pahemminkin.
– Minulla on läheiset ja ihania ystäviä.
– Minulla on töitä ja palkka, jolla pärjään.
– Minä olen lomalla.
– Oloni on paljon parempi kuin huhti- ja toukokuussa.
– En hukuta murheitani päihteisiin tai sekoiluun.
– Minulla on unelmia ja toiveita.
– Toteutan unelmiani ja toiveitani.
– Aamukahvi maistuu hyvältä omassa nojatuolissa.
– Asunnossani ei läkähdy hengiltä.
– Minulla on varaa tehdä pieniä kivoja asioita lomalla.
– Saan syksyllä veronpalautusta niin paljon, että voin ostaa uuden tietokoneen, saan ostettua lentoliput ja laitettua vähän säästöönkin.
– Loppukesästä on keikkoja, konsertteja, piipahduksia Tallinnaan ja Suomen suveen, marjastusta ja suppailua.
– Tämän huteruuden ei pitäisi pilata koko kesää, joten hoidetaan asiat rauhallisesti.

Nieleskelin tarmokkaan tsemppipuheeni jälkeen kuitenkin hieman surkuoloani – pahimpia kun ovat peruuntuneet suunnitelmat, feilanneet unelmat ja rikotut lupaukset. Kun olin huokaisemassa syvään ja nousemassa hieman surkeana, mielialanpelastuspartio saapui. Kolme innokasta hännänheiluttajaa suuntasi kohti ammattilaisen elkein. Kymmentä minuuttia, useita pusuja, märkiä varpaita ja tarmokasta hännänheilutusta myöhemmin lähdin kävelemään eteenpäin paremmalla mielellä. Karvaiset terapeutit ovat parhaita!