Keikkuva kesä

Istun parvekkeella hiljalleen lämpenevässä päivässä.
Ihanaa istua ulkona vanhassa hellemekossa.
Ihanaa istua omassa rauhassaan.
Ihanaa, että asunnossa on siedettävä lämpötila.

Muutin monivuotisesta asunnostani rempan alta tähän väliaikaiseen reilu puoli vuotta sitten. Asunto on minulle aika iso, ja vuokra on paljon edellistä kalliimpi. Silti olen ikionnellinen, että olen asunut tässä asunnossa juuri tänä vuonna. Korona-aikana on ollut tilaa, jossa vaellella, parvekkeelle on päässyt hengittämään raitista ilmaa. Kuuman kesäpäivän jälkeen tila ja viileä parveke on ollut taivas.

Edellinen asuntoni oli monessa mielessä ihana, mutta kesäisin se oli puhdas helvetti. Siinä kuumuudessa sekosi niin kroppa kuin pääkin. Kun vieressä oli vielä kaupungin pahin , ignorantein ja äänekkäin hipstahelvetti, olivat kesät pahimmillaan täyttä tuskaa. Ylättävän paljon kuitenkin kompensoi halpa vuokra – ja muuten kiva ja rauhaisa taloyhtiö.

Nyt kuuntelen hiljalleen voimistuvia remontin ääniä ja pohdin, minne tie vie minut seuraavaksi. Samassa tilanteessa olevan naapurin kanssa naureskellaan, että pitäisi ryhtyä lottoamaan. Samaan aikaan muistan, miten edesmennyt matikanopeni aina suositteli, että todennäköisyyksien pohjalta kannattaisi mieluummin ryhtyä huijariksi kuin lottoajaksi…