Kuunvalossa

Syysilta hämärtyy.
Astelen kohti keikkapaikkaa ystävieni kanssa. Katselen sateen kirjomaa taivasta ja hengitän syvään syysilmaa. Vedän käsineet tiukemmin käteeni ja upotan leukani huvin sisään. Tekisi mieli pyörähdellä vesilätököissä, mutta maltan mieleni, sillä märissä kengissä ei ole kiva seistä koko iltaa.

Seison pian viski kädessä baarissa lämmittelemässä. Lavan puolella räimitään jo varmoin ottein. Huokaan syvään ja tunnen hyvän olon valuvan minuun. Mun jengi, mun musa, mun kuviot.

Harvoin keikoilla kulkeva ystävätär vilkuilee uteliaasti miesvaltaista porukkaa ja toteaa, että vilkuilu on varsin maltillista. Arvioin, että sellaisena se pysyykin humalatilan tasaisesta noususta huolimatta. Näille keikoille on enimmäkseen tultu musan ja frendien vuoksi, ei niinkään metsästysretkelle, vaikka se nyt voisikin olla kohtuullinen sivutuote. Kuin asian vahvistuksesi ikuinen vilkuilija lipuu ohitse, ja katse pyyhkii minut ja yhden ystävättäristä perinteiseen tapaan. Irvistämme kaikki näkyvästi ja lähdemme kuuntelemaan bändiä. Juttusille pyrähtää porukka tuttuja mimmejä ja kundeja.

Hauskan illan ja hyvien keikkojen jälkeen matkaamme kohti kotejamme jokainen. Harvoin keikoilla käyvä ystävätär tiukkaa minulta ja eräältä toiselta, miksi emme oikein lämmenneet yhdelle ulkopaikkakuntalaistyypille, jonka kaverin kanssa ystävätär oli vaihtanut yhteystietoja. Kiemurtelemme kumpikin asiasta irti, ja onneksi hän keskittyy tutkimaan tyypiin sometietoja. Ystävä näyttää helpottuneelta, sillä hän ei missään tapauksessa halua puhua seitinohuesta tapailukuviosta pitkään kiinnostaneen miehen kanssa. Minä taas liplattelen omissa kuvioissani tapani mukaan varjoissa. Kuvaan sopivasti lähdemme jatkamaan kaksin ratikkamatkaa, ja pysäkin varjoista seuraamme liittyy kaksi herraa vielä yömyssylle, josta jatkamme teillemme.

Seison pari tuntia myöhemmin ikkunassani katsomassa sadepilvien lomaan hiljalleen peittyvää kuuta teemuki kädessäni ja kuuntelen, miten musiikki kehrää tuskin kuuluvasti kynttilänvalon lomassa. Nostan leukani ja katson kuuta, joka jää upeiden pilvien varjoon. Kuulen askelet takanani ja tunnen leuan nojaavan hiuksiini.  Katselemme kuun katoamista puhumatta.

Minun on rauhallinen olo juuri siinä hetkessä. Ei ole mennyttä, ei tulevaa. On vain tuo hetki, kuu ja hiljaisuus.