Lukuhetkiä

Pitelen kirjaa kuin pelastusrengasta. En oikein tiedä, ahmiako sisältö vai pitkittää nautintoa mahdollisimman pitkään. Maistelen sanoja ja annan mielikuvien vilistä mielikuvitukseni lukuisia polkuja. Välillä lasken kirjan käsistäni ja hengitän syvään. Lukeminen, yksi elämän suurimmista nautinnoista.

En osaa kuvitella elämääni ilman kirjoja ja kirjallisuutta. Lapsuudenkotini oli täynnä kirjoja. Oma pieni kotini pursuilee kirjapinoja. Kirjastot ovat pyhiä paikkoja, samaten antikvariaatit ja kirjakaupat. Rakastan kirjojen tuoksua ja kirjoja esineinä. Laukussani on aina oltava yksi kirja, sängyn vieressä ainakin kaksi ja kesken ainakin neljä. On ihanaa lukea erilaisia kirjoja samaan aikaan; minulla on yleensä kesken ainakin yksi romaani, pari (englanninkielistä) sujuvasti kirjoitettua faktapohjaista teosta, novellikokoelma ja runoteos. 

Siivosin perinteiseen alkuvuoden tapaan kirjapinojani. Kassillinen kirjoja odottaa viemistä divariin, pari kassillista päätyi jo lähikirjastojen kirjakierrätykseen ja muutama kasa odottaa kaverien nurkkiin siirtymistä. Parin vuoden sisään koittava putkiremppa ja muutto saavat varautumaan jo ennakkoon – edellisessä muutossani vielä pienemmästä asunnosta tähän nykyiseen kamoistani 75% muodostui kirjoista. Ensi viikot nukuin patjalla lattialla kirjapinojen ja -kassien keskellä. Vähät vaatteet ja astiat olin saanut kiinteisiin kaappeihin. Nyt sitä muuta tavaraa on kertynyt hieman enemmän. Enää ei koko omaisuuteni mahdu pieneen pakettiautoon niin, että sinne taakse mahtuu istumaan myös koko muuttoporukka.

Huomenna on aikainen herätys, joten pitäisi mennä nukkumaan. Kirja on kuitenkin kesken. Vilkuilen kelloa ja päätän jatkaa vielä ihan pienen hetken.