Never trust a stranger

Vuosi 2012 loppui itselleni hyvään muistutukseen, jonka toki tiedostan arjessani ja olen siitä eternally grateful. Silti sen kirkastuminen on aina yhtä herättävää. Mikä siis on tärkeintä maailmassa? Läheiset ja ystävät ja terveys.

On todellinen lahja, että ympärillä on ihania ja luotettavia ihmisiä. Silloin ei niin paljon sureta esimerkiksi se, että eräät askeleet ovat elämästäni poistumassa kauemmas, niin kuin aina ennenkin.

Ihanat ystävät myös lohduttavat silloin, kun väsyneenä pyyhkii kyyneliä lapaseen talsiessaan tihkusateessa halki harmaan kaupungin. Silloin tajuaa, ettei aina tarvitse olla se vahva ja iloinen tukipilari.

Ystävän kommentti taisi osua ja upota: ”Voisit vaikka luvata itsellesi tänä vuonna, että sun ei tarvitse aina olla se kaikkien olkapää ja apu. Jos vaikka joskus itsekin myöntäisit tarvitsevasi apua, myöntäisit sen ennen kaikkea itsellesi.”

Kun istuu sohvalla pikkuisen mieli maassa on silti ihanaa tuntea ystävyyden lämpö ja hehku aurinkona harmaan sumun takaa. Sen avulla tee maistuu paremmalta ja olo ihan siedettävältä. On hyvä käpertyä torkkuhuovan alle lukemaan tarinoita erilaisesti elämästä.