Oikeutta vain minulle!
Juttelin erään vanhemman ja viisaamman ystävättäreni kanssa miehistä ja siitä,miten omanikäiset ja nuoremmatkin miehet on kasvatettu niin saatanan takaperoisesti uskomaan, että heillä on OIKEUS asioihin, joissa ei ole mitään jokahenkilönoikeutta. Kyse ei ole pelkästään parisuhteista vaan töistä. Ystävättären työpaikalla – opetusala – oli tullut kysymys opetustunneista. Ystävätär on ottanut mielellään jokusen ylitunnin, mutta ei suuria määriä. Viime vuosina hän on tehnyt hieman vastahakoisesti isompaa tuntimäärää, sillä perheelliset eivät ole halunneet lisätunteja. Niinpä aikuisen lapsen eronnut äiti on hoitanut.
Nyt tilanne on muuttunut. Ystäväni ilmaisi ottavansa edelleen mielellään sen 1-2 lisätuntia ihan senkin vuoksi, että saa opetettua myös valinnaisen oppiaineen ryhmät kuten tähänkin asti. Perheelliset naiset olivat samalla kannalla, vaikka yksi sanoikin suoraan, että ottaisi mielellään enemmänkin tunteja. Hän painotti, että ystävälläni on oikeus päättää, koska hänellä on ainoana täysi pätevyys tuohon valinnaiseen.
Miespuolinen kollega sen sijaan heittäytyi hankalaksi ja paasasi, että hän on perheensä pääelättäjä, joten hän tarvitsee enemmän tunteja. Miehen mukaan ystävättäreni on viime vuodet nauttinut niin suurta palkkaa, ettei hän ansaitse yhtään lisätuntia. Kun ystävätär ei perääntynyt yhden lisätunnin toiveestaan – sen valinnaisensa vuoksi – kollega oli räjähtänyt ja ilmoittanut, että hänellä on OIKEUS haluamaansa määrään tunteja, koska hän on MIEHENÄ perheen elättäjä. Ystävätär oli sanonut viileästi heidän jokaisen olevan perheen elättäjiä ja miehellä olevan nyt jo ylivoimaisesti eniten tunteja. Sotku olisi voinut päättyä ikävämmin, jos rehtori ei olisi ollut tiukkana. Kymmenisen vuotta minua vanhempi ystävätär pudisteli päätään ja huokaisi: ”Kuvittele, tuokin on syntynyt 80-luvun puolivälissä…”
Minulla on oikeus/tieto, koska olen mies -henkilö on tyyppi, jonka kuvittelin jääneen ysärillle tai tuutausarin alkuun. Tai ainakin olevan hyvin pitkälle jo haudassa. Siitä huolimatta näitä zombeja pulpahtelee esiin yllättäviässä paikoissa niin duunissa, harrastuksissa, kaupassa kuin parisuhdemarkkinoillakin. Joka kerta olo on yhtä typertynyt ja haluaisi vain ajatella kuvitelleensa kaiken. Samaan tapaan, kun taas jonkun kaverin mies on isäroolissaan taantunut jonnekin menneelle vuosikymmenelle ja vakaasti sitä mieltä, että äidin rooli on ensisijaisesti hoitaa vauvaa. Tai kun itse kävelee ajatuksissaan kadulla ja joku mies katsoo taas oikeudekseen huudella kommentteja ulkonäöstä tai ilmeestä. Tai kun Alkon hyllyllä jonkun toisen asiakkaan pitää tulla pätemään juomaneuvojen kanssa. Tai kun…
Besserwissereitä ja moukkia on kaikissa sukupuolissa, mutta tämä miehinen oikeusvaade sukupuoleen liittyen jaksaa aina yllättää eri tilanteissa. Jotenkin sitä ajattelisi, että vuonna 2023 olisi päästy jo pitemmälle. Ystävättärellä oli ensi vuodelle jo vastaveto valmiina: ”Koska naisen euro ei ole euroa nähnytkään, eiköhän olisi JOKANAISENOIKEUS saada sitä liksaa sitten lisätyöllä.”