Onko sullakin parasta ennen -päiväys?

Istuin kahvilan terassilla kymmenisen vuotta vanhemman ystävättäreni kanssa. Vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme elämästä, kirjoista, elokuvista ja töistä. Lopuksi puhuimme ihmissuhteista. Pitkään. Hän on nimittäin todennut, että hänen parasta ennen -päiväyksensä on mennyt. ”Vai oisko se kuitenkin viimeinen käyttöpäivä?” hän ironisoi.

Nyt ei ollut kyse työelämästä – jossa naisten ikäoletukset on myös ikävä tosiasia – vaan ihmissuhteista. Hän koki, että ikäisensä, ihan tavallisen kivan näköinen, ihan normipainoinen ja eloisa nainen ei ole kiinnostava deittailtava, jos ei halua vain nuoremman tai vanhemman miehen yhden yön seuraksi. Tinderistä ja muista kanavista kuulemma kyllä löytyisi yhden yön seuraa, mutta kukaan ei halua mitään pysyvämpää. Pitäisi olla nuorempi. Hänen ikäisensä oli joko himokas, leopardikuosissa boobsejaan esittelevä puuma tai harmaa, hiekkapilluinen hiirulainen. Anteeksi MITÄ?

Istuin hämmentyneenä ystävääni vastapäätä. Siis ihan aikuisen oikeastiko hauska, älykäs, täysjärkinen, simpsakka, koulutettu ja kätevä nainen ei kiinnosta? ”Kulta, mun ikäiset ja vanhemmatkin miehet juoksee sun ikäisten tai nuorempien perässä. Mä aina joskus mietin, pitäskö mun lähteä taas niihin sun rientoihin, kun siellä on aina ollut hauskaa ja tyypit juttelee sulle eikä sun tisseille, on sitä sit 25, 35, 45 tai 55.”

Ystäväni avoerosi pari vuotta sitten pitkästä ja monessa mielessä väljähtyneestä suhteestaan samanikäiseen mieheen, joka tulee monissa deittikanavissa vastaan ja jahtaa itseään kymmenisen vuotta nuorempia naisia. Sulattelin kuulemaani samalla, kun ystäväni kertoi anekdootteja viimeisen vuoden deittailutaipaleensa varrelta. Hän on meistä kahdesta ehdottomasti paremman näköinen, hoikempi, älykkäämpi, hauskempi, seksikkäämpi, taitavampi ja varakkaampi. Suurin osa samanikäisistä miehistä ei pysyisi hänen perässään lenkkipolulla, melonnassa tai tanssilattialla. Paras yritys oli ollut miltei 10 vuotta nuorempi ja eronnut virolaismies, joka oli reissutöissä Suomessa, koska raksalla tienasi paremmin kuin opettamalla. ”Mut mieti nyt näissä meidän yhteiskunnissa, saisi olla aika mies, joka ei nikottelisi kaverien ja sukulaisten reaktioita. Tiedäthän sä itsekin omasta kokemuksesta. Kun sulla oli yli 10 vuotta vanhempi kundikaveri, kukaan ei ihmetellyt. Kun sitten ikäeroa oli toiseen suuntaan viisi vuotta, oli se sitten ihan ohhoh…”

”Tietty mua voi pitää nirsona”, ystäväni jatkoi,”mutta mun mielestä on ihan ok vaatia terveitä elämäntapoja ja elämänhallintaa sekä yleissivistystä. Ei mulla ole kamasti yhteistä miehen kanssa, joka odottaa koko viikon sitä, että pääsee lähibaariin juomaan tai jonka mielestä miehen ei kuulu osata laittaa ruokaa. Minusta on myös mielenkiintoinen ilmiö, miten moni yli viiskymppinen mies vielä ilmaisee halukkuutensa hankkia lapsia. Onko se oikeasti niin vai halu näkyä nuoremmille naisille?”

Kun päädyin iloisten ihmisten juhliin viikonloppuna, haastoin vieressä istuneita samasta aiheesta. Naiset – vapaat ja varatut – tunnistivat kaikki ilmiön jollakin tavalla joko omakohtaisesti tai ystäviensä kautta. Moni myös pohti kohtaamattomuutta perheen perustamisen suhteen. Miehistä osalla oli aiheesta myös hyvä tietämys – osa taas vaivaantui silmin nähden. Kun ikäiseni mies kertoi lapsia haluavan ikätoverimme tilanteesta, näin samanikäisen naisen ilmeestä sekä ymmärrystä että kateutta. Nämä asiat ovat (olleet) harvalle ongelmattomia.

Sain aamuyöllä, jo kotiin päästyäni, viestin yhdeltä paikalla olleista miehistä, jota oli keskustelu jäänyt jotenkin vaivaamaan. Hän koki olevansa omalla tavallaan väliinputoaja – hän oli duunarijätkä, joka ei halunnut lapsia. Suurin osa naisista, jotka hänestä kiinnostuivat, halusivat perheen. Toisaalta hän ei ollut tarpeeksi ”alfa tai smart”, jotta itsenäiset ja vahvat naiset kiinnostuisivat hänestä muuna kuin kavereina. Hän oli tosin huomannut itsessään yhden muutoksen: ”Mä tajusin, että miks ne naisen teini-ikäiset lapset ois joku este tai hidaste?” Minä vastasin: ”Pyydä se mimmi treffeille, pahvi!”Vastaus: ”Mä pyydän aamulla, ettei se luule sitä vaan kännipäähänpistoksi.”

*
Keskustelu ystäväni kanssa sai minut pohtimaan ikäkysymystä uudesta näkökulmasta. Tähän asti olen itse lähinnä ajatellut naisten ikäsyrjintää työelämän ongelmana ja toki tiedostanut, että naisten ja miesten kohtaamattomuus on monessakin mielessä ongelmallista ihmissuhderintamalla esim. alueellisista, koulutuksellisista ja reproduktiivisista syistä, vaikka olenkin törmännyt tähän mennessä näistä ongelmista jo suhteellisen moneen. En silti ole jotenkin ajatellut – omasta poterostani – että ikuisen nuoruuden jahtaaminen lienee toisille elämäntehtävä ns. kehdosta hautaan…

Vanhempi ja viisaampi ystäväni sanoi minulle vuosi sitten, kun kipuilin suhteen jälkimainingeissa, että minun pitäisi odottaa kymmenen vuotta, koska sitten tuollaisia ongelmia ei enää olisi. ”Silloin sinä olet vapaa, jos olet tehnyt rauhan itsesi kanssa. Sinä jätät ne miehet siihen laiturille ja lähdet itse seilaamaan. Joskus niille miehille olisi tarvetta, mutta sitten muistaa sen, mitä SINÄ aina itse olet minulle sanonut, että suurin osa tämän maailman pahuudesta on valkoisen heteromiehen tai hänen valtaan nostamansa heteromiehen syytä. Se auttaa kummasti.”