”Mun mielestä sun pitäisi lopettaa tuo haihattelu ja valita järkevästi.”

Istuin ystäväni kanssa kahvilla, kun hän pamautti näkemyksensa 15 vuotta järkiperusteisessa avioliitossa olleen varmuudella. Vastasin jotain neutraalihkoa ja ajattelin itsekseni, mitä hän mahtaisikaan ajatella viimeisimmästä, nyt jo reilun vuoden kestäneestä säätökuviostani. Ystäväni ei ole vieläkään luovuttanut sen suhteen, että tulisin ”järkiini” ja perustaisin ”oikean” perheen. Minä taas pohdin mielessäni, milloin hän ymmärtäisi biologian tulevan vastaan.

Paras puoli yli 40 ikävuodesta on se, että lastenhankintapuheista olen jo lähes päässyt eroon. Silti aina jostain tulee se tyyppi, jonka ansioista asioista joutuu taas vatvomaan. Luulisi nyt, että vuonna 2020 olisi jo päästy hieman eteenpäin kivikaudelta. Mutta ei.

”Kadut sitten vanhana.”
En kadu. Voisin myös katua lasten hankkimistakin, vaikka sitä ei saa nainen koskaan myöntää.

”Et ole koskaan kokenut oikeaa rakkautta.”
Mitä on oikea rakkaus? Miksen olisi?

”Vihaatsä lapsia?”
En. Teen töitä lasten ja nuorten kanssa. Aikuiset on paljon tylsempiä kuin nuoriso.

”Ootsä kieltänyt joltain mieheltä oikeuden isyyteen?”
En. Kaksi suhdetta on päättynyt tosin alkuunsa, kun en ole halunnut lapsia.Besides, ei miehen elämä muutu lapsista yhtä totaalisesti kuin naisilla. 

”Etkö sä voinut saada lasta.”
En tiedä. Eihän sitä kukaan tiedä.

Kahvittelun jälkeen kävelin rauhassa kotiin. Ystäväni ajoi espoolaiseen pientalolähiöön perheensä luokse. Hän valitsi aikoinaan järkevästi itselleen sopivan miehen. Toivon hänen olevan onnellinen, vaikka muistakin epäilleeni asiaa alusta asti. Hänellä on aika paljon huokailtavaa ruudittomasta miehestään.

Järkevä valinta. Omasta mielestäni minäkin sen olen tehnyt. Olen valinnut oman polkuni ja itsenäisyyteni. Minun ei ole tarvinnut valita elättäjää itselleni, isää lapsilleni tai oikenlaista miestä statukseni kannalta. Valinnoistani voi olla montaa mieltä, mutta olen tehnyt ei aina rehellisesti. Mielestäni ihmiseltä ei voi enempää vaatia.

”Täällä on tällanen 46 vuotias miehen alku joka osaa puhua ja pussata ja on ihan rennosti liikkeellä pilke silmä kulmassa etsimässä emäntää.”

Voi saatana. Mitä mä olen taas mennyt kaverin yllyttämänä tekemään? Mikään tinderöinnin suuntaan viittaava ei missään nimessä ole mukavuusaluettani millään tasolla – kuten ei deittailu muutenkaan. Ja nyt istun tässä ja tuijotan puhelintani kauhistuneena. Tämä on suoraan sanottuna pelottavaa. Ketähän exiä, työkavereita ja tuttuja täältä pukkaa vastaan?

Ensimmäisen viikon saldo oli viisi eritasoista exää ja ex-heilaa, joista kaksi päätti tiedottaa läpällä swaipanneensa oikealle. (Maksuttomassa versiossa en olisi muuten tiennyt.) Kolmas lähetti viestiä muissa kanavissa ja pyyteli kahville. En suostunut. Kolme työkaveria, joista yhden oletan kyllä olevan varattu. Viisi tuttua, joista yksi oli ”epäselvällä luvalla” liikkeellä. Ööh.

Sinänsä oman alakulttuurini yöelämän parissa vietetyt vuodet tekevät sen, että suurin osa vastaan tulevista miehistä ei ole omaa tyyliä. Luen silti kiinnostavanoloiset tekstit ja toivon, että fiksut miehet löytävät haluamansa.  Minä en oikein löydä mitään kiinnostavaa. Kuvattomat, tekstittömät ja kirjoitusvirhelatteuksia vilisevät profiilit swaippaavat vissiin kaikki about naissukupuolta olevat, jos kaveria on uskominen. Samaan aikaan tunnen huonoa omatuntoa elitismistäni ja tunnen yhä vahvemmin, etten ole omassa mediassani.

Yksi asiallisen oloinen mies aloittaa matchin jälkeen keskustelun ja käy nopeasti taas ilmi, miten relatiivinen käsite totuus on, iästä alkaen. Toisen miehen kanssa huomaamme, ettei juttu kulje. Kolmas kirjoittaa ihan kiinnostavasti, mutta jotain jää sanomatta. Käyn vilkaisemassa ehkä kerran päivässä, mutta minulla on parempaakin tekemistä. Tavallaan ymmärrän, miten swaippailu koukuttaa. Minulle se on liian kliinistä ja pinnallista. Toisaalta tällä hetkellä kaikki tästä ilottoman puurtamisen tunnelista edes hetkeksi pois kiskaiseva on positiivista.

Olen antanut itselleni aikaa vuoden loppuun – tai paremminkin päättänyt pakottaa itseni jatkamaan siihen asti. Ihmisille kuulemma tekee hyvää poistua mukavuusalueeltaan. En ole tämän asian suhteen kovin vakuuttunut.